Photobucket

Tänään Itellan setä kantoi meille säkillisen joulupostia, vähän niin kuin eilen uumoilimme. Meitä lähestyi eräskin kansanedustaja ja paikallinen poliittinen helmi, jotka tosin eivät taida muistaa, että meillä ei ole äänioikeutta. Ääntä kyllä lähtee, mutta siitä ei ehkä ole iloa vaaleissa. Lisäksi saimme oikein somia tonttukortteja ja muutaman talvisen valokuvan, jotka kaikki on nyt hyvässä yhteisymmärryksessä kiinnitetty keittiön valtavaan leivinuuniin.

Meidän lisäksemme postinjakaja toi kirjelähetyksiä myös tässä talossa muinoin asuneelle, nyt jo vainajoituneelle henkilölle. Toisaalta on mukavaa, että tuloksellinen yhteistyö ja pyrkiminen yhteisiin päämääriin ei ole katkennut sellaiseen pikkuseikkaan kuin toisen osapuolen kuolema, mutta silti käväisi mielessä, että ne joulukorttilistat voisi joskus ajantasaistaa. On hämmästyttävää, miten ansiokkaasti verkostoitunut vainaja voi saada vielä vuosia kuolemansa jälkeen postitse ehdotuksia tilailla mukavia lehtiä tai lähteä hauskoille retkille, jotta aika ei kävisi kovin pitkäksi. Myös erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt lähestyvät lukuisten laskuiksi naamioitujen rahanlahjoitusehdotustensa kanssa muistuttaen, että postilähetyksen saaja on heidän tärkeä avustajansa, jonka kanssa on ilo auttaa yhdessä vähäosaisia vielä vuosia tästä eteenpäin. Jos oikein hyvin käy, saa viestejä Yves Rocherilta, joka itsekin on jo poistunut tästä todellisuudesta haudan taakse. Miksiköhän he käyttävät tätä maallista postilaitosta eivätkä sitä tuonpuoleista?

Kaikesta päätellen tehokas verkostoituminen, verkottuminen ja katiskoituminen ja mitä näitä nyt onkaan ei pääty samaan aikaan elintoimintojen loppumisen kanssa, vaan monet erilaiset kumppanit haluavat vuodesta toiseen muistaa vähintäänkin jouluna. Ihminen katoaa lähimmäistensä elämästä, mutta kaukaisemmat tutut, kuten vaikka SPR:n rahanlahjoittajarekisteri, jaksavat muistaa kortilla vielä siinäkin vaiheessa, kun omaiset jo ovat siirtyneet yhteydenpidossaan hautakynttiläasteelle.

Väärään osoitteeseen tulleen postin voi aina viedä takaisin Itellan konttoriin, mutta mitä ihmettä tehdä kirjeille ja korteille, joiden vastaanottajaa ei enää ikinä tavoita ainakaan perinteisin menetelmin puhelimitse tai muuten vain huutelemalla? Pettyyköhän kansanedustaja kovin pahasti, jos kirjoitamme edesmenneelle tulleen kirjeen kuoren päälle "ei enää asu täällä" ja palautamme  sen sitten takaisin eduskuntaan? Ehkä on kuitenkin parempi, että emme tuota jouluna niin isoa harmitusta vaan annamme ahkeran korttienlähettäjän  pitää lujan uskonsa siitä, että täällä olisi kolme innokasta äänestäjää - yksi vainaja ja kaksi nukkea.

Meillä on rennonletkeä kotipäivä, joten asut ovat sen mukaisia. Pirjolla on haaleanvioletti collegeasu, jossa on raidalliset resorit ja eteen aplikoitu Hello Kitty -kuvio. Purjolla on keltaoranssia mariraitaa, jossa somisteena on Nalle Puh. Mukana kuvassa on myös lasikipossa viihtyvä kynttilä, joka on vielä tiukasti sellofaanipussissa, jotta emme vain saisi päähämme sytyttää sitä.