Photobucket

Tänään iski oikein iso jouluhysteria. Kaiken piti olla suhteellisen valmista, mutta sitten mieleen hiipi paniikki: vieläköhän sitä tarvitaan jotain kokonaisen kolmen päivän mittaiseen joulun juhlintaan. Ruokaa on  varattu kahdeksi viikoksi, tekemistä löytyy varmaan lahjapaketeista ja luettavaakin on tiettävästi tulossa, joten kaiken pitäisi olla olosuhteet eli joulun läheisyys huomioiden ihan hyvin. Silti jossain mielen pohjalla kaihertaa tunne siitä, että jotain puuttuu. Mitä jouluun olennaisesti kuuluvaa tänä vuonna unohdamme? Kerran se oli joulupuuron manteli, toisella kerralla hautakynttilät ja kolmannella sinappi. Joku on joskus unohtanut lapsensa pihalle lähtiessään joulukirkkoon, mutta onneksi se emme ole olleet me.

Jouluista piparkakkutaloa emme unohda, tässä teille versio numero kaksi. Se on kuvattu peilin edesä, jotta näette oikein hyvin, miltä takapiha näyttää. Pyydämme huomioimaan räystäistä pilkottavat jääpuikot ja etupihan karkkikukat. Ikkunoilta pitäisi näkyä jopa pikkuruiset kynttilät, mutta eipä vaan näykään, kuvakulma on väärä. Talo ei täytä nykyaikaisia energiatehokkuusvaatimuksia, mutta on todennäköisesti paljon mukavampi asuinsija kuin muovilla umpioksi pakattu uustuotantotalo. 

Photobucket

Asuina meillä on oikein synkkää ja tummaa raitaa ynnä yksiväriset housut. Synkkyys tekee ihan hyvää näin vuoden pimeimpään aikaa. Kaupungissa sitä pimeyttä tosin ei huomaa ollenkaan, siellä on niin paljon valoja, että silmiä häikäisee. Kuulemamme mukaan monet lamput palavat siellä öisin, vaikka ei olisi yhtäkään kulkijaa sitten niin missään. Onneksi meillä pihaa valaisevat vain kynttilälyhdyt ja taivaan tähdet, sillä olisi varmaan ihan kamalaa joutua asumaan epäkuntoisen katuvalon katveessa. Viikosta toiseen se voisi vilkkua ja välkkyä yöt läpeensä, eikä sitä saisi sammumaan millään eikä toisaalta kukaan kiiruhtaisi sitä vaihtamaankaan. Jos taivaalla joku tähti unohtuu joskus tuikkimaan, ei sen valo häiritse ketään.