Mikrotukihenkilö on joku sellainen oikein pieni, josta ei ole sitten niin yhtään mitään tukea siinä vaiheessa, kun kaikki on jo menetetty. Ainakin siltä meistä nyt tuntuu, kun olemme aika lailla täyden työpäivän ajan sotkeneet yhden kannettavan tietokoneen sisältöä niin uuteen uskoon, että siitä ei ehkä ihan pienellä työllä enää selvitä selkeille vesille.

Kaikki alkoi siitä, kun huomasimme, että pikkuruinen ohjelmistollinen uudistus olisi paikallaan, jotta saisimme tietokoneellamme yhtä ja toista tehtyä aikaisempaa helpommin. Kävimme rohkeasti toimeen, ja latasimme tarvittavia lisäosia tai mitä päivityksiä ne nyt olivatkaan, suoraa internetin ihmemaasta täysin laillisilta ja erilaisin suojauksin ynnä setifikaatein varustetuilta sivuilta. Ensimmäinen lataaminen sujui mainiosti ja aikaakin kului vain hiukan toista tuntia.

Ehdimme jo melkein onnitella itseämme, kun koneen näytöön ilmestyi teksti, jonka mukaan voidaksemme päivittää haluamamme ohjelma on meidän ensin päiviteltävä pari muuta sekä poistettava jotain, jotta saamme lisää levytilaa. Tässä vaiheessa meni ensimmäisen kerran sormi suuhun. Levytilaa me osaamme kyllä siivota, mutta lisäpäivitysten kanssa olimmekin enemmän kuin hukassa. Mitä ja mistä, ja nimenomaan miksi ihmeessä? Toki tiedämme, että tietokoneen sisällä on pieniä virkeitä mummoja, jotka huiskivat levyltä tietoja paikasta toiseen, mutta miksi ihmeessä ne nyt halusivat jonkun täysin omituisen ja suorastaan vaarallisenkaikuisen tiedoston ladattavaksi ennen kuin päästään varsinaiseen asiaan? (Näistä mummoista olemme kertoneet teille joskus aikaisemmin, emme vain millään muista, että koska. Ne ovat joka tapauksessa täysin vaarattomia, joskin ajoittain yllättäviä, kuten tänään.)

Paneuduimme asiaan hakukoneiden avulla, ja luulimme löytäneemme yksinkertaisen ratkaisun. Sen kokeiluun kului lähes kaksi tuntia, jonka aikana ymmärsimme, että Microsoftin Bill Gates on huijari. Hänen ohjeensa johti vain aikaisempaa pahempaan umpisolmuun, jonka avaaminen oli hidasta ja työlästä. Tässä vaiheessa tietokoneen sisällä olevat pienet mummot todennäköisesti siirtyivät tanssimaan polkkaa, koska kone alkoi pitää pienen murinan lisäksi rytmikästä särinää.

Palasimme takaisin suunnitelmaan A eli siihen koneen näytön jo aikaisemmin ehdottamaan päivitykseen, joka tuntui pelottavalta ja ihan vähän uhkaavaltakin. Suljimme palomuurin, painoimme lataa -nappia ja laitoimme varmuudeksi silmät kiinni varmoina siitä, että nyt koneellemme tunkeutuu viruksia, troijalaisia, matoja ja luvatonta materiaalia niin paljon, että kohta se räjähtää. Lähes kaksi tuntia myöhemmin vaadittu lataus oli suoritettu. Sinä aikana kone sulkeutui ja avautui täysin holtittomasti omia aikojaan ja varoitteli koko ajan meitä, että älkää katkaisko virtaa, vaikka se itse teki niin.

Taudinkuvaan kuului lisäksi se, että mitään muuta ei samaan aikaan voinut tietokoneella tehdä, joten istuimme tuijottamassa ruutua vakavien vieroitusoireiden saadessa kätemme tärisemään. Totuuden nimissä voisimme mainita, että kävimme välillä täyttämässä ja tyhjentämässä pesukoneen, vähän syömässä, uudestaan syömässä, hakemassa postin, lukemassa postin, ompelemassa, ulkoilemassa, katsomassa televisiota ja lukemassa kirjaa, mutta pääsääntöisesti siis vain istuimme ja odotimme ihmettä tapahtuvaksi eli lataamisten loppumista.

Suunnilleen täyden työpäivän päätteeksi totesimme, että alkuperäinen ajatuksemme pienimuotoisesta ohjelmistollisesta uudistuksesta on toteutunut, mutta samalla ne koneen sisällä ajoittain raivokkaastikin huiskineet mummot ovat siivonneet jonnekin komeronsa takaperukkaan muutaman aikaisemmin käyttökelpoisen ohjelman. Tällaisiin lukeutuu esimerkiksi kamerasta kuvia tietokoneelle siirtävä bittipätkä, joka ei enää tunnista pikakuvakettaan eikä suostu avautumaan miltään tiedostolistoiltakaan. Siksi meillä ei tänään ole kuvaa itsestämme. Jos huomiseksi onnistumme selvittämään kadonneiden tietojen arvoituksen, saatamme palata asiaan kuvan kera. Toisaalta meiltä on kadoksissa kaikenlaista muutakin, joten neuvonpito niiden tietoja siirtelevien mummojen kanssa tulee huomenna olemaan pitkä ja hankala.

Kuka joskus sanoikaan, että tietotekniikka helpottaa elämää?