Photobucket

Pahimmat tietokonekarikot on taas ohitettu, ja pääsemme kuvan kera kertomaan päivästämme. Laitamme eilisen kuvan tuonne tämän päivän blogitekstin loppuun, siellä me olemme työn touhussa tutkimassa salaisia tiedostoja.

Tänään esittelemme uudestaan jo aikaisemmin kuvatut vaatteet. Muistanette Lucia-neidon päivän ja valkoiset mekkomme hopeisine somisteineen. Koska vaatetta ei kannata tehdä vain yhtä käyttökertaa varten, tuunasimme niistä paituleista kunnolliset yömekot, joissa on enää pieni  häivähdys entisestä. Aplikoimme edustaan kivan kuvion, Pirjolle Muumipeikon ja Purjolle ruusun, ja helmaan ompelimme somisteeksi sävyisän satiininauhan. Kuvauspaikka valittiin jouluvalojen takaa ja kas - nämähän ovat kuin uusia. Ja mikä parasta, näille on nyt hieman enemmän käyttöä kuin niille tylsille yksivärisille valkoisille mekoille.

Luciasta tuli mieleemme, että emme aikaisemmin muistaneetkaan kertoa siitä, millainen juhla meillä sillä viikolla oli kerhossa. Eskarilaiset halusivat tehdä oman kynttiläkulkueensa, ja tietysti inhokkikerhokaverimme evp (eli eskarissa vänkyröivä pipipää) Kirveli Remuaro halusi olla Lucia. Häntä ei kiinnostanut hurskas valontuonti keskelle pimeää vaan se, että pääsi komentamaan muita ja olemaan keskipisteenä. Ongelmaksi muodostui se, että eskarilaisten olisi pitänyt mennä läheiseen vanhustenkerhoon laulamaan, mutta Kirvelipä ei suostunut. Hän halusi arvokkaamman yleisön. Niinpä me kerholaiset saimme kunnian kipittää hieman kulkuetta muistuttavassa muodostelmassa pihan yli esittämään muutaman jouluisen laulun. Samaan aikaan eskarilaisten kulkue kiersi epämääräistä ympyrää pitkin pihamaata eskariopen yrittäessä epätoivoisesti ohjata Kirveliä kohti vanhustenkerhoa ja Kirvelin puolestaan itsepäisesti kääntyillessä takaisin eskariin.

Meillä oli seniorikansalaisten kanssa oikein hauskaa veisatessamme vanhanaikaisen urkuharmoonin säestyksellä laulun jos toisenkin. Yleisöä ei harmittanut yhtään, vaikka meillä ei ollut kynttilöitä, mutta yksi veijari tiedusteli vähän väliä, olisiko meillä hänelle kinkkuvoileipää tarjota. Sanomansa vahvistamiseksi hän ehdotti, että asettaisi tekohampaansa valmiiksi pöydälle. Meistä se oli hyvin kiehtova ehdotus, mutta vanhustenkerhon kerhotäti pysyi tiukkana ja ilmoitti, että jos ne tekohampaat päätyvät siihen pöydälle, niin hän täyttää ne toffeella. Aika paha uhkaus.

Kirveli päätyi lopulta sähkökynttilät päässään kävelemään edestakaisin portaissa seuranaan Lärvikki Teräväinen, joka kulki Kirvelin perässä kuin mekaninen leikkikoira. Me muut menimme askartelemaan tonttukortteja, mutta pitkään kaikui käytävästä hieman epävireinen laulu "taivaisen hohteen tuo, Kirveli valon suo".

 

Photobucket