Photobucket

Olemme jo aikaisemminkin hehkuttaneet poksuteltavan muovilevyn hyvää tekevästä vaikutuksesta käydessämme TET-harjoittelussa Viiraamossa. Pohtitessamme lahjaa hänelle, jolla jo on kaikkea tai jolle pitää ostaa vain tarpeellisia asioita, mieleemme tuleekin ensimmäisenä, viimeisenä ja koko ajan siinä välilläkin kestosuosikkimme kuplamuovi.

Se on monikäyttöistä. Siitä voi tehdä pehmeän lepoalustan (kuten me olemme kuvassa tehneet), ja sitä voi pienessä hätätilassa laittaa vuoteeseen estämään laajamittaisia vesivahinkoja. Tilapäisesti siis, ei jatkuvasti. Kuplamuoviin voi kääriä esineitä, siihen voi kääriytyä itse ja sillä voi suojata erilaisia arkoja pintoja. Nokkela ja näppärä väkertää siitä lapselle kävelemäänopettelukypärän tai liian isoon jääkiekkokypärään sisäpuolelle suojaavan ja pienentävän lisäkerroksen. Kuplamuovista saa hyvän eristekerroksen pulkkaan, jos lammas ei ole suostunut luopumaan taljastaan tai kuplamuovia voi käyttää pehmusteena polvien alla, jos joutuu paketoimaan lahjoja lattialla.

Kuplamuovia voi poksutella hermostuksissaan tai silloin, kun on aikaa suurille ajatuksille. Kuten vaikka sille, että miten sinne kuplan sisään oikein on saatu ilmaa, missä kaukaisessa maassa se on pakattu ja mitä tapahtuu, kun napsauttamalla muovipinnan rikki pakattu ilma palaa takaisin luontoon. Hyväksyykö paikallinen huoneilma sen kuplailman, vai käyttäytyykö rasistisesti ja alkaa haista. Siinä puhkoessaan sormien välissä muovia hajalle voi aivan tuntea lukuisten vapautettujen kuplien hurmion.

Kuplamuovi ei todennäköisesti ole mikään ekologisen eläjän toivelahja, mutta ainahan sen antamista voi perustella kierrätyksellä. Oikein käytetty ja säilytetty muovi voidan käyttää uudestaan ja uudestaan. Paitsi silloin, jos joku on mennyt tyhjentämään kaikki kuplat. Silloin lajityypillinen käyttö on tullut tiensä päähän, ja kuplamuovi kannattaa viedä kellariin hillopurkkien alustalevyksi. Mutta siihen asti se aiheuttaa niin paljon iloa, että uskoisi jokainen "eihän nyt minulle mitään lahjoja, minulla on jo kaikkea" -tyypin hyppelevän ilosta saadessaan rullallisen kuplamuovia. Ja jos ei iloitse, niin on syytä tarkistaan asennettaan.

Vaateaatteemme on tänään lämmin ja vaaleanpunainen. Purjolla on fleecehaalari, jossa on hiipahtava huppu (eli ei ihan hiippa, mutta hyvä yritys kuitenkin) ja Pirjolla on toppahaalari, jonka hupussa on kiristysnaru. Vaate näyttää ihan siltä, että Pirjo olisi etsimässä sopivaa laskettelurinnettä. Harmi, että emme osaa hiihtää edes tasamaalla saati mutkitella alas mäkiä.