Photobucket

Nyt kun muutamana päivänä olemme onnistuneet pelottamaan osan lukijakunnasta henkihieveriin valitsemalla otsikkoja, jotka vivahtavat koko toiminnan lopettamiseen, on aika tutustua pimeämpään puoleemme. Tai oikeastaan valokuvaajamme synkkään taustaan. Hän ei mitenkään keksinyt, miten saisi Pirjon yöpuvun helman himpulanauhan (itsekeksitty sana, aika veikeä, vai mitä?) näkyviin. Lopulta meidät käskettiin asettumaan mustalle froteepyyheelle, ja lopputulos on näin tumma. Etenkin Pirjo näyttää tismalleen siltä, kuin harrastaisi unissakävelyä ja Purjo on MansikkaMarjalla täydennetysstä pikkukukkamekossaan aidosti huolestuneen näköinen.

Unissakävely olisi varmaan mukava harrastus, sillä siinä saisi liikuntaa silloin, kun olisi hyvää aikaa kävelylle. Illalla kannattaisi varmaan laittaa lenkkitossut valmiiksi jalkaan, sillä emme ole koskaan kuulleet, että unissakävelijät erityisesti välittäisivät jalkineista. Olisi kurjan harmillista herätä ulkona pakkasessa varpaat kinokseen hautautuneina. Toisaalta unissaan voisi keskittyä vaikka käyttämään crosstraineria, jos kerran on pakonomainen tarve jonnekin vaellella. Olisi sitä sitten aamulla ihmettelemistä, kun kuntovempaimen matkamittari näyttäisi kymmenenkin kilometriä enemmän kuin illalla ja jalat olisivat kipeät.

Unissakävelyn lisäksi voisi unikuntopyöräillä ja uniommella, jolloin voisi istua ompelukoneen ääressä useammankin yötunnin. Myös unipyykinpesu ja unisiivous voisivat olla vinkeitä harrastuksia. Silloin päivällä voisi keskittyä pelkästään mukaviin asioihin. Lisäksi yöllä voisi kaiken touhuamisen ohessa käydä tilauksesta kummittelemassa taloissa, joissa öiseen aikaan turhaan pelätään haamuja. Tyhjänpelkääjälle olisi varmasti iloinen yllätys, jos me joskus ilmestyisimme jonkun kaapin takaa huhuilemaan, sillä on todella turhauttavaa vuodesta toiseen pelätä olemattomia. Huhuu teillekin.