Photobucket

Ne ihan oikeat ja meitä noin 135 cm pitemmät, kuuluisat ja lehdissäkin haastatellut tyyliblogistit muistavat aina kertoa, mistä vaatteensa, hajuvetensä, läppärinsä, poikaystävänsä ja kampaamopalvelunsa ynnä hampaanvalkaisunsa ovat hankkineet. Tänään ajattelimme toimia heidän viitoittamallaan tiellä ja tehdä saman. Paitsi että meillä ei ole sitä poikaystävää eikä tarvetta valkaista hampaita. Lisäksi yritämme paneutua siihen aitoon tyyliblogikieleen, jossa adjektiiveja käytetään niin, että rehellisempiä hirvittää.

Ihanan upea Gummeruksen ompelukirja takertui syliimme alennusmyynnissä noin muutama vuosi sitten. Siinä ei ole mitään erityisen erityistä, mutta vetoketjunompeluohjeensa ovat vertaansa vailla. Ja jos haluaa vaihtaa korihuonekalujen tyynynpäälliset, löytyy täältä monta näppärää ohjetta. Mikä tärkeintä, kirja sointuu varsin mukavasti tämän päivän ehdottomiin huippuihaniin asuihimme.

Purjon puseron ohut collegekangas on hankittu hyvin kauan sitten sellaisesta Eurokankaan hurmaavan hillittömästä alennusmyynnistä, jossa saattoi täyttää muovikassin kankailla ja maksaa siitä ilosta noin 5 euroa. Kassi piti tietysti saada oikein täyteen, ja silloin hieman oudommanvärinenkin palanen mahtui mukaan. Väri on tumma vanha roosa, ja se sopii aika harvoille. Meille se kuitenkin on onnen omiaan (bloginpitäjille kaikki värit ovat erityisen sopivia).

Purjon housujen kangas ostettiin Huutonetistä osana valtavan isoa  ja megalomaanisen ihanaa kangaspakettia. Tämä tapahtui siis siinä vaiheessa, kun meillä vielä oli lupa ostaa kankaita. Kiitos näiden epämääräisten huutopakettien, on meillä kohtalaisen laaja varasto sinisiä, mustia ja tummanvihreitä tilkkuja, joista ei saa mitään muuta kuin housuja. Mutta jälleen kerran Sulo Vilenin hengessä: kun sen halvalla sai. Samasta paketista oli myös tuo puseron sininen resori, joka kivalla tavalla värimaailmallisesti sitoo yhteen ylä- ja alaosan. Pusero ja housut ovat malliltaan kohtalaisen väljiä eli ennakoivat tulevaa kevättä, jolloin vaate saa oikeasti olla iso.

Pirjon puserotrikoo on aitoa Marimekkoa, ostettu tietysti Sulkavalta maailman parhaasta  tehtaanmyymälästä. Ja koska kyse on meistä, niin tietysti kolusimme kaikki palakopat ja jätimme pakkakankaat rauhaan. Tätä trikoota oli vain 18.5 cm verran, joten kukaan muu ei varmaan moista violettiraitaa halunnut. Lisäsimme siihen Nalle Puh -raidan, joka oikeastaan on leikattu vanhasta vauvalakanasta. Se taas oli peräisin Fidan kirpputorilta Lahdesta.

Pirjon housut ovat oikeasti ulkoilupukukangasta väriltä fuksia. Tästä on joskus aikojen alussa valmistettu Luhdan tuotemerkille lenkkeilyasuja niille, jotka eivät hölkätessä hikoile. Tässä ei siis ole mitään ylivuotosuojia vai mitä ihmeen ulos- ja sisäänhengittäviä kalvoja ne taas olivatkaan, joita nykyisin täytyy ulkoiluasuissa olla. Näissä on vain runsaasti väriä, joka sointuu tismalleen Pirjon silmien väriin.

On muuten uskomattoman työlästä kirjoittaa kuin oikeassa blogissa! Nyt kun vaatepuoli on käsitelty, pitäisi kertoa ihanista ystävistämme ja megajutuista, joihin olemme osallistuneet ja tietysti leppoisanrennosta elämästämme, johon ei kuulu työ eikä hikka. Niistä ei blogeissa yleensä kerrota koskaan. Meillä tämäkin on toisin: olemme jakaneet niin hirviökerhokaverimme Kirveli Remuaron toilailut kuin TET-harjoittelumme Viiraamossa. Hikastakin kerromme vielä joskus.

Ja vielä hetkeksi eiliseen. Unissakävelykirjoituksemme kirvoitti runsaasti palautetta. Kaikesta päätellen unissakävely on paljon yleisempää kuin aavistimmekaan. Yksi jos toinenkin kertoi osin suorastaan pelottavanhurjia tarinoita siitä, miten on herännyt aivan väärässä paikassa tai miten vanhemmat ovat etsineet kodin lähitienoota yöllä yrittäessään tavoittaa syvässä unessa vaeltavaa jälkikasvuaan. Lisäksi saimme lisäpohdittavaa yötoiminnoista. Lorrainen mielestä etenkin lukiolaiselle olisi iloa siitä, että läksyt tulisivat tehtyä uniaikaan. Sitten voisi aamulla virkeänä tarkistaa, tuliko unissa tehtyä paljon virheitä.