Photobucket

Emme arastele ottaa esille vähän likaisiakaan juttuja, joten tänään päätimme rupatella paikallisesta vessakulttuurista. Asia tuli akuutiksi, kun eskarilaiset ryhtyivät käyttämään kerholaisten saniteettitiloja eli suomeksi sanottuna päättivät vallata pikkukerholaisten vessat omaan käyttöönsä. Ongelman ydin ei ole pelkkä wc vaan se, että eskarilaisilla ei oikeastaan ole lupaa tulla kerholaisten puolelle. Heistä syntyy vain typerää hälinää käytävällä, kun he kurkkivat ovista kerholaisten tiloihin ja rohkeimmat (tai röyhkeimmät, kuten Kirveli Remuaro) ryntäävät kesken laulutuokion rehvastelemaan ja komentelemaan. Niinpä meillä koettiin tänään varsinainen vessasota, kun eskarilaiset eivät suostuneet luopumaan saavuttamastaan käymäläedusta ja me taas emme suostuneet luopumaan yksinoikeudestamme omaan vessaan.

Lopputulos oli se, että virkistyshuoneen oveen (kuten yksi kerhotäti sitä nimittää) liimattiin kuva tytöstä ja kuva pojasta ja iso pääkallon kuva, jonka alapuolella luki isoilla juhlakirjaimilla "PÄÄSY ESKAREILTA KILLETY". Nyt pitäisi vain opettaa eskarilaiset lukemaan, niin asiaan saataisiin muutos. Samalla pitäisi taas kerran käydä läpi kaikki säännöt eli kuka saa olla milloin missä. Joskus tuntuu siltä, että sopimukset on tehty ensisijaisesti rikottaviksi.

Olemme nyt pohtineet puolelta ja toiselta koko wc-asiaa. Jostain syystä tytöt viettävät toiletissa paljon pitempiä aikoja kuin pojat, etenkin, jos siellä on peili. Toiseksi pojat voivat käyttää tyttöjen vessoja ja päinvastoin, mutta vain tytöt ovat ajamassa poikia pois itselleen nimetyistä tiloista. Pojille näyttää olevan ihan sama, kuka niitä tiloja käyttää, kunhan ei tarvitse jonottaa. Ja kaikkihan tietävät, että teatterissa ja muissa vastaavissa tarvitaan oikein isot, naistenhuoneet puuterointia ja tupeerausta ja letitystä varten, mutta miestenhuoneissa ei koskaan ole ruuhkaa. Kummallista, että naistenhuoneet on tehty vähän niin kuin viihtymistä varten, kun taas miesten puolella on sellainen karu käytännöllisyys valttia. Ai että mistäkö tiedämme? No tietysti olemme käyneet uteliaina kurkkimassa, sen verran täytyy lähiympäristöönsä paneutua, että tietää nämä asiat.

Tänään oli punaisen värin päivä. Pirjo valitsi mansikkahelmaisen trikoomekon. Purjo otti haalarin ja sen päälle jotensakin 60-lukuisen oloisen essumekon. Ehkä se on tuo helman röyhelö, joka tekee tästä nostalgisen. Kangas on Marimekkoa, ja taskuun edessä mahtuisi vaikka huulipuna ja hajuvesipullo.