Photobucket

Ensin puhutaan vaatteista, sillä me puimme ihan itse. Huomaakohan sitä tästä? Meidän piti valita sellaiset "nämä päällä käymme kauppakeskuksessa shoppailemassa" -asut. Pirjo otti toimistohenkilötyylisen leveähelmaisen laskosmekon, jollaisia tänä keväänä nähdään paljon, mutta tuskin sentään Marimekon kankaasta, kuten tämä. Marimekkotyyki on kuulkaa sen verran kallista, ettei kaikilla ole varaa siitä mekkoa laittaa. Jakku toistaa hameen värejä ja asukokonaisuus on hillityn hallittu kuten kantajansa. Purjo on ihastunut frillahelmoihin, joten hän valitsi ajatonta kasmirkuviota. Näin meidän kesken Purjo olisi valinnut minkä tahansa mekon, jossa on röyhelö. Jakku on vuoritettua trikoota ja tempaistu päälle mitenkuten, eli edustan raidat eivät täysin kohtaa toisiaan. Se ei kuitenkaan huiskuttamista haittaa.

Päivämme puheenaihe ovat sauvakävelijät eli keppikipittäjät, joista jo joskus aikaisemminkin olemme olleet vahvasti jotain mieltä. Tänään kohtasimme näyn, jota talvisissa maisemissa ei kaiketi usein tapaa eli kokonainen päiväkotiryhmä sauvakävelyllä. Luitte ihan oikein: lunta on tupaan asti ja tarpeeksi katollakin, mutta silti ei mennä hiihtämään vaan kävelylle sauvoja antaumuksella heilutellen. Osallistujien ikä oli noin kuudestakymmenestä kutakuinkin viiteen vuoteen, joskin ikähaitarin yläpäässä osallistujamäärä rajoittui yhteen ja siellä lopussa noin tusinaan.

Näky oli toisaalta hupaisa ja toisaalta se kirvoitti meissä runsaslukuisesti ajatuksia. Meillä ei ole aavistustakaan, hiihdetäänkö päiväkodeissa ylipäätään lainkaan tai onko sauvakävely siellä pakollista aivan kuin pahojen ruokien maistaminen ja turhauttava päivälepo, jotta aikuiset voivat rauhassa suunnitella ja juoda kahvia (tiedetään, tuota ei olisi saanut kirjoittaa, mutta meillä on omakohtaista kokemusta aiheesta, niin että urputus pois ja fokusointi päivän aiheeseen). Silti meitä mietitytti, koska joulupukki toi aika moneen kotiin pitkulaisen, kilisemättömän paketin, josta paljastui sukset. Olisikohan mahdollista, että niitä myös käytettäisiin näin lumisena vuodenaikana?

Kuulemme jo kaahatusta, että jos ei ole latuja niin ei voi hiihtää. Niinpä,näkemältämme sauvakävelypaikalta alle sadan metrin päässä oli alue, jossa oli ihan oikea hiihtolatu ja vieläpä tasamaalla, jos jotain aikuista mäenlasku pelottaisi. Siellä olisi voinut suksi suihkia ja lyly lykkiä. Seuraavaksi kuulemme kouhotusta siitä, että kaikilla lapsilla ei ole suksia. No ei ole ei, joten olisikohan täysin mahdotonta, että sinne päiväkotiin niitten kaikkien pulkkien ja liukureiden oheen hankittaisiin muutama oikea talviurheiluväline.

Ja kun nämä ongelmat on voitettu, voimme pohtia sitä, että eiväthän vanhemmat jaksa niitä suksia edestakaisin raahata. Ihan totta, eihän niitä käyttöön tarkoitettu vaan joulupukki toi ne sitä varten, että niitä ihastellaan sisätiloissa, käytetään kotipihassa kerran tai kaksi ja säilötään sitten parvekkeelle tai varastoon. Lapsihan on valoisan ajan hoidossa, illalla on liian pimeää hiihtää ja viikonloppuna muuta tekemistä. Parasta varastoida suksia siihen asti, että monot ovat pienet ja sauvat yltävät hieman yli polven. Sitten onkin aika todeta, että näitä ei enää tarvita.

Hiihtämisen sijaan lapset voidaan laittaa sauvakävelemään lumivallien väliin jalkakäytäville lievässä epäjärjestyksessä lajin salaisuuksiin perehtymättömän ohjaajan huudellessa reippaasti sellaisia asiantuntevia ohjeita kuten "älkää sohiko toisianne" tai "nostakaa kädet oikein ylös". Tosin voihan olla, että siinä valmennettiin Suomen tulevaa keppikipittäjämaajoukkoetta, joten kaikki paatoksemme hiihtämisen puolesta lumipolannepujottelua vastaan onkin ollut pelkkää tietämättömien turinaa.