Photobucket

Olemme laajentaneet osaamistamme autoilun puolelle. Elämäämme on auennut aivan uudenlainen maailma kaikenlaisten teknisten vempeleenosien muodossa. Kuka olisi uskonut, että autoiluun liittyy niinkin mielenkiintoista sanastoa kuin takavakaajatangon yhdystanko, taka-akselin puslan ulosvetäjä ja etenkin tämä voimansiirtolaakeri. Ihan vielä meillä ei ole täyttä käsitystä siitä, miten nämä kaikki autoiluun vaikuttavat. Sen sijaan olimme varsin kummastuneita saatuamme kuulla, että käytössämme olevan auton pakokaasutestin lambda-arvo oli normien rajoissa. Hetken jo mietimme, mitä kieltä meille puhutaan, kunnes muistimme, että lambada on joku muinaistanssi. Automainoksissahan autot lentävät ja hyppivät ja tekevät vaikka mitä: meidän automme osaa siis tanssia.

Oikeastaan me tutustuimme varaosien sijaan autokorjaamoon, jonka nimi on merkkihuolto. Se tarkoittaa, että kaikki siellä tehtävä työ on kallista.  Toisaalta myös merkkivaatteet ovat kalliita, ja me vähän luulemme, että on hienoa hankkia kaikkea muutakin merkillistä. Lisäksi merkkikorjaamossa käynnistä saa etuovenpieleen tarran, jossa ei tosin ole Hello Kittyn kuvaa. Huomautimme tästä huoltotöistä vastaavalle, mutta hän ei jostain syystä lainkaan suostunut ymmärtämään ongelmaamme. Ehkä hän oli joku sellainen huoleton huoltomies, jolla ei ole käsitystä tarrojen tärkeydestä.

Huoltotyöstä saadun hintaerittelyn mukaan yksi säätömutteri maksoi 1.11 e + ALV eli ei ihan halpaa lystiä. Onneksi meidän ei tarvinnut uusia kerralla kaikkia auton muttereita ja ruuveja, sillä niitä on aika paljon. Huumorintajullinen töidenluovuttajasetä selitti, että ruuveja uusitaan sitä mukaa kun niitä putoaa, ja katsoi meitä merkitsevästi. Sen sijaan huumorintajuton töidenvastaanottajasetä ei aamulla värähdyttänyt suupieliään lainkaan, kun kerroimme sisäisen blondimme ohjaamana ajaneemme huoltoon tulevan auton sijaisautojen paikalle, koska siitä oli lyhyt matka sisätiloihin. Seuraavalla kerralla aikaa varatessamme varmistamme, että myös aamuvuorolainen ymmärtää typeriä juttuja ja vaikka ei ymmärtäisikään, niin osaisi naurahtaa niille asiaankuuluvan lyhyesti. Haloo aamusetä, me olemme kaljuja, satuitko huomaamaan?

Kotona nostimme konepellin ylös ja tarkistimme, mitä kaikkea mukavaa moottoritilaan on tällä kertaa jätetty. Kerran löysimme sieltä vähänkäytetyt työhanskat! Niille löytyi tarvetta puutarhatöissä muutaman vuoden ajan. Tällä kertaa emme löytäneet mitään, emme edes avonaista lasinpesunestesäiliön kantta, jollaiseen törmäsimme myös aikoja sitten. Onneksemme se ei ollut mikään kovin tärkeä säiliö niin kuin nyt tämä moottori. Se taas on säiliö, johon täytyy aina joskus laittaa öljyä. Muuta käyttöä me emme sille tiedä.

Kuvaan otimme mukaan ihan oikean auton. Tämä ei ole se menopeli, joka kävi merkkihuollossa tutkittavana vaan pelkkää rekvisiittaa. Pirjo valitsi asukseen kokonaan yksivärisen collegepuvun, koska meiltä on kysytty, eikö meillä todellakaan ole yhtäkään puseroa ilman aplikoitia. No on, kuten kuvasta näkyy. Purjo päätti synkistellä Marimekon päärynä- ja raitatrikoossa. Tosielämässä nuo vihreät eivät ole ollenkaan noin erivärisiä kuin kuvassa.