Photobucket

Se vaivasi meitä koko viikon. Jotain on unohtumassa, mutta mitä. Kävimme läpi kirjaston lainaukset, tarkistimme maksamattomat laskut, tongimme esille kauppalistan, selasimme postia ja ihmettelimme, mikä tuo meille tunteen siitä, että jotain olisi nyt tehtävä. Iltaisin ennen nukahtamista se kävi mielessä ja aamupalapöydässä pohdimme, olemmeko unohtaneet kirjoittaa blogiamme vai mistä kummasta tämä outo olo tulee.

Tänään se muistimme: tammikuu on syntymäpäiväkuukausi! Me olemme kokonaan unohtaneet lähettää kortin tai edes soittaa. Anteeksi Vilja! Meillä on ilmeisesti syntymäpäiviin liittyvä vakava-asteinen varhaisdementia, koska edes selkeä kalenterimerkintä ei saanut meitä havahtumaan. Tai sitten meille osui hyvin valikoiva lukihäiriö, jonka ansiosta sivuutimme kerran toisensa jälkeen merkinnän, joka viittasi taas yhteen uuteen ikävuoteen. Onnittelemme suunnattomasti ja äärettömän paljon.

Koska emme usko, että tämä muisti tästä paremmaksi muuttuu, onnittelemme jo etukäteen myös sitä toista kuukauden synttärisankaria, joka ei ehkä halua nimeään julkisuuteen. Tietyssä iässä ei halua kuuluttaa kaikelle kansalle, että omalaatuisessa baby bornien nukenvaateblogissa on saanut onnitteluja ikääntymisensä johdosta. Tosin se on ihan ymmärrettävää, sillä ei meistäkään olisi mukavaa päätyä jonkun toisen blogiin reposteltaviksi niin tärkeän asian kuin iän takia. Onnea nyt kuitenkin, etukäteen. Meidät tuntien emme viikon kuluttua muista, mikä päivä on kyseessä.

Meillä itsellämme ei ole varsinaista syntymäpäivää, sillä meidät on ikään kuin adoptoitu tähän perheeseen. Pirjo saapui aikoinaan hyvin toivottuna ja kaivattuna lisänä täpötäyteen lastenhuoneeseen, ja unohtui sitten joltisenkin kattavaksi ajanjaksoksi, koska kukaan ei suostunut ompelemaan sille vaatteita. Hyvin surullinen kohtalo päätyä elämään kahden ylisuuren potkupuvun ja yhden epämääräisen bodyn bermudankolmiossa. Purjo puolestaan hankittiin alennusmyynnistä eli hänen pakkauksessaan oli oranssi ALE merkki. Purjolle ei ole koskaan kerrottu hänen syntyperästään, koska se voisi vaikuttaa ikävällä tavalla itsetuntoon. Ei ole mukavaa kuulla, että edullinen hinta edesauttoi uuden kodin löytymistä. Niihin aikoihin ompelija oli päättänyt tyhjentää ompeluhuoneensa kankaista, joten vaatteita kyllä riitti, mutta mallisto oli suppea ja tylsä. Onneksi mielikuvitus on myöhemmin laukannut sen verran, että ihan joka päivä ei ole samanlaista paitaa ja housua, vaikka vielä tässä olisi kehittelemistä.

Juhlan kunniaksi tuunasimme kuvaamme hieman ja laitoimme somat diadeemit (tarra-) päähämme ja suunnittelimme söpön onnittelukyltin juhlistamaan sankareita. Purjolla on melkein samanlainen maripuuvillainen essumekko/liivihame kuin noin viikko sitten, mutta tässä taskuun on aplikoitu Kulkuri. Se on siis se Walt Disneyn piirretyistä tuttu isäkoira. Loput koiraperheestä löytyvät trikoopuserosta. Pirjolla on maritrikoinen raitapaita ja siinä Hello Kitty, joka nähtävästi ei pätkääkään pelkää koiria, koska istuu kaikessa rauhassa kukka päässään.