Photobucket

siis sillä samalla tavalla kuin Viking Line tunnistetaan ihan vain muutamasta kirjaimesta, jotka on kirjoitettu tietyllä fontilla. Tänään me olisimme niin halunneet tuonne otsikkoon mukavan lyhenteen, mutta kun emme keksineet, että miten. Niin se jäi tekemättä.

Meillä on - yllätys, yllätys - tänään päällä Marimekon unikkoa, vaikka sitä ei ehkä ihan heti tunnista. Kun on oikein pieni, kuten me tai Munamies, isot kuviot muuttuvat ihan mahdottoman suuriksi, eikä niistä enää erota sitä alkuperäistä ajatusta. Purjon liivihame on ihan oikeasti oranssia unikkoverhoa, vaikka asioihin vihkiytymätön voisi luulla laajoja kaaria vaikka miksi tavallisiksi pilviksi. Pirjon kellohelmamekko on jotain erikoisvärisarjaa, sillä siinä on väreinä sekä fuksiaa että oranssia. Olemme usein miettineet, kuka kumma ja millaiseen huoneeseen tätä kangasta on hankkinut ja millaista värimaailmaa oikein on halunnut unikkoverhoilla korostaa. Jos se on makuuhuone, näkee siellä taatusti painajaisia. Meidänkin pitäisi tyytyä vain miniunikkoon, se on niin pientä, että sen tunnistaa vaatimattomankin kokoisissa vaatteissa.

Me olemme nyt kovasti ihastuneet kellohelmamekkoihin, koska niitä näkyy kohta ihmistenkin päällä. Kevään muotimekossa on kukkia, kukkia ja kukkia, joten olemme unikkoinemme hieman etuajassa, ettemme sanoisi luomassa heikkoja signaaleja. Tosiasiassa emme ajatelleet tänään mitään kevätmuotia vaan sitä, että nämä asut ovat puuvillaa eli helppoja pestä ja pitää, siisi juuri meille sopivia päivänä kuin päivänä. Ja pankaapa merkille, meillä on kerrankin molemmilla sukkahousut, onhan pakkasta jo melkein 20 astetta. Pirjon mielestä juuri tämä hamemalli on mitä parhain: tarpeeksi helmaa ja resori vyötäröllä, ei turhia nappeja tai vetoketjuja. Tämä on helppo pukea ja helppo pitää päällä, ei kiristä tai purista mistään.

Oikein mitään muuta asiaa meillä ei sitten olekaan. Olemme viettäneet oikein mukavan päivän katselemalla lumisia puita ja ihastelemalla ammatinvalintaamme: onneksi päätimme olla nukkeja. Jos olisimme päätyneet vaikka moottorikelkkapoliiseiksi, olisimme joutuneet koko päivän ajamaan hurjaa vauhtia paukkuvassa pakkasessa rosvojen perässä. Vähemmästäkin sitä jäätyy. Tai jos olisimme kehnoja pieneläinhoitajia, olisimme joutuneet hiiriterraarion äärellä miettimään, ovatko ne hoitoeläimiä vai tarkoitettu käärmeille ruuaksi. Paha sitä olisi siinä tilanteessa läsnäolevilta kysellä, että ollaanko sitä täällä niin kuin lemmikkipuolella vai raakaravintona. Hyvä, että päädyimme nukeiksi.