Photobucket

Luitte ihan oikein. Autot ovat tyttöjä tai poikia. Valitettavasti sitä ei voi tietää etukäteen, sillä mihinkään syntymätodistukseen vai mikä lie rekisteriotteeseen ei kirjata sukupuolta. Asia selviää vain ajelemalla. Edes ihan uutta autoa ei voi tilata siten, että saisi valita jotain selkeitä tyttö- tai poikaominaisuuksia. Kaikenlaista tavaratilan suojamattoa ja koristevanteita kyllä tarjotaan, mutta yritäpä saada auto, joka itsevarmasti käynnistyy pakkasella kuin pakkasella, mutta toisaalta ärjähtelee mielellään liikennevaloissa. Ehei, sellaista ei ole tarjolla, sen joko saa tai ei. Tämä olisi mielestämme mainio markkinarako kaikille autokauppiaille.

Ai että mistäkö sen auton sukupuolen tunnistaa? Joskus sen näkee ihan rekisterinumerosta, mutta todellakin vain joskus. Tunnemme sinisen auton, jota perhe leikkisästi Ykäksi kutsuu, ja jonka rekisterinumeron kirjainosa on YGA, mutta joka on niin ilmiselvä neitiauto että oikein ihmetyttää. Tämä kyseinen yksilö on äärettömän hienohelmainen, joten hän (ei siis se) ei välttämättä suostu käynnistymään sateella vaan yskähtelee ensin vaivautuneesti ja pärskii sitten ikään kuin häneltä olisi pyydetty jotain kohtuutonta. Samainen Ykä rakastaa keltaisia valoja ja tuntuu suorastaan keräilevän niitä liikennevaloissa. Eilenkin hän onnistui ajamaan siten, että kuudessa peräkkäisessä risteyksessä vihreä valo vaihtui keltaiseksi juuri hänen kohdallaan. No siinä seitsämännessä oli sitten jo punaista hehkua ja piti pysähtyä. Sen sijaan tuntemamme GIL on poika-auto nimeä myöten, aina ajautumassa huonoille teille.

Poikaautot ovat yleensä melko huolettomia, mutta aika itsepäisiä. Kun tyttöauto herättää liikennevalossa halun vaihtaa väri vihreästä keltaiseksi, ei poika-auto vaikuta valoihin mitenkään. Se ei edes kerää sinisiä vilkkuvaloja peräänsä sen enempää kuin tyttöautokaan. Sen sijaan maskuliiniset piirteet näkyvät tai oikeastaan kuuluvat kumeana jyrinänä konepellin alta, vaikka siellä ei kovin kaksista moottoria olisikaan. Lisäksi poika-autoilla on tapana hieman helistä ja kilistä eli pitää vaaratonta resonanssiääntä, jonka onneksi saa piilotettua vääntämällä radioon lisää volyymia. Jostain syystä poika-autot suoriutuvat taskuparkituksesta tyttöautoja paremmin, olipa kuljettajana kuka tahansa.

Autoiluun tutustuimme käväistessämme uimahallissa. Siksi meillä on nämä trikoiset uimapuvutkin. Vesi oli edelleen märkää, kiitos kysymästä. Ja ei, emme suunnittele avantouintia, vaikka sitä on meille suositeltu. Matkan uimahallille teimme tyttöautolla, joka selkeästi pelkäsi lumikinoksia ja yritti jatkuvasti hakeutua tien keskiviivan tuntumaan. Tosin tuo saattoi johtua tien pinnassa olevista urista, mutta joskus on hauska ajatella, että syyt ovat jossain ihan muualla. Niin, ja oikeastaan kaikki tällainen erottelu on typerää stereotypiaa, joka ei pohjaudu sitten niin yhtään mihinkään paitsi meidän omiin kokemuksiimme. Ei niitäkään pidä väheksyä, vaikka ne ovat totta vain meille.