Photobucket

Me luulimme, että jokapäiväisestä bloginpäivityksestä luopuminen olisi ollut helpotus. Kaikkea kanssa! Olemme eilisestä asti kärsineet keskitasoa vahvemmista vieroitusoireista, jotka tänään laukesivat sotkutusreaktioon. Kuvassa olemme keskellä viskottuja vaatteita muistelemassa kaikkia niitä hetkiä, jolloin olemme niitä saaneet käyttää. Purjolla on Nalle Puh -kuvioinen trikooasu ja Pirjolla aina niin varmaa Marimekkoa. Kangas saattaa olla nimeltään Lumimarja tai sitten ei. Ja koko tämä väriloisto tässä ympärillä on komeromme sisältöä.

Meidän vaatteemme ovat vahvaa tekoa ja kestävät kaikenlaista. Näin ei välttämättä ole ihmisten vaatteissa, sillä lehtitietojen mukaan osa halpatuotteista on tehty huonosti. Mikäköhän siinä on, että tämä tieto ei sitten niin ollenkaan yllättänyt meitä. Halpa voi kovin harvoin olla hyvää, ja jos saumat ovat valmiiksi kierot, tikit pitkät ja sisäpuolella roikkuu langanpätkiä, ei tunnu kovin todennäköiseltä, että vaate kestäisi. Silti ostajat näyttävät olettavan, että kolmen euron T-paita päätyisi eläkepäiville eli räsymattoon täysinpalvelleena vasta noin kymmenen vuoden kuluttua. Turha toivo: on olemassa paitoja, jotka yhden ainoan pesukerran jälkeen ovat kokeneet jonkinasteisen metamorfoosin ja muuttaneet muotoaan täytin tuntemattomiksi. Ne ovat kutistuneet pituudessa, mutta levähtäneet leveydessä ja lisäksi menneet spiraalille saumojensa ympärille. Ihan totta, niinkin voi käydä!

On olemassa oikeita kertakäyttövaatekauppoja, joita tosin ei sillä nimellä sovi kutsua. Niiden trikooasut ovat niin ohuita, että ei uskoisi sellaista neulottavan missään. Ostajakunta tietää, että asujen ei ole tarkoituskaan kestää kuin yhden käytön verran, mutta ostajakunnan maksajakunta eli äidit on toista mieltä. Vaikka mekosta täytyykin pulittaa vain kymmenen euroa, olisi varsin suotavaa, että sitä voisi käyttää useammankin kerran. Mitä tuhlausta onkaan ensin täyttää komero uusilla vaatteilla ja sen jälkeen kantaa ne jätesäiliöön hieman kulahtaneina, repsahtaneina ja saumoistaan ratkenneina ihan tavallisen päivän jälkeen. Jonain päivänä varmaan myydään mekkoja, joissa pesumerkinnän vieressä on varoitus "Ei kestä istumista tai nopeaa kävelyä! Rapisee vaatepuulta riekaleina kolmen päivän kuluessa ensimmäisestä käyttökerrasta!"

Huomenna me taas yritämme kärvistellä kirjoittamatta yhtään mitään. Harmi, sillä meillä olisi keskivahva mielipide talvisesta postinjakelusta (miksi postilaatikossamme on aina lunta,  vaikka sen kansi on kiinni?) ja sähkönjakelun odottamattomista keskeytyksistä (ihanko oikeasti kesällä ei osattu aavistaa, että talvella on lunta?). Palaamme niihin joskus myöhemmin.