Photobucket

Ja jos meiltä kysytte, niin johan tuo jouti lähteäkin. Kyseessä on siis se nimenomainen havupuu, joka aattona päätti kokeilla lehtipuuna olemista ja päätyi salista kuistille. Siellä hän on nyt viettänyt hyvän tovin pienessä pakkasessa ja kynttilöineen luonut hohdetta etupihalle sen verran, mitä kuistin ikkunoista valoa ulos mahtuu. Oikeastaan aika somaa katsottavaa, miten hanget korkeat nietokset valaistuvat sähkökynttilöiden hohteessa.

Mutta nyt se on sitten loppu, joulu. Nuutti päättää virallisesti joulun 13. päivä, ja silloin on luvassa kaikenlaista sekasortoa. Ihan totta: perinteen mukaan Nuutinpäivänä (joka oikeastaan olisi heti loppiaisen jälkeen, mutta koska kalenterissa on näihin aikoihin tungosta, etsittiin aikoinaan seuraava sopiva vapaa päivä ja lätkäistiin Nuutti siihen juhlimaan) lopetetaan joulu, ja siinä yhteydessä on ollut sopivaa käydä taloissa metelöimässä, varastelemassa kanalasta munia ja tekemässä muuta mukavaa. Varsinainen kansallinen lystinpitopäivä siis, joka valitettavasti on nykyisin aivan liian unohdettu.

Joulukuusi on nyt kaikin asianmukaisin menoin riisuttu koristeistaan. Samalla olemme moneen kertaan ääneen paheksuneet sitä, että kuusi meni yllättämään meidät täysin väärällä hajullaan. Emme ole pitkävihaisia, mutta kantaessamme uuvahtaneen puun ulos päädyimme ilmoittamaan, että takaisin ei ole tulemista. Ei neulasten eikä edes lehtien kera. Lopuksi imuroimme koko kuistin, ja onnistuimme keräämään täysin puhtaalta lattialta villasukanpohjat täyteen pistäviä piikkejä. Mistä näitä neulasia oikein tulee?

Otimme muistoksi blogin loppuun kuvan oksista siinä vaiheessa, kun osa koristeista oli jo kerätty talteen. Tuo etualan oksa ei oikeasti ole aneeminen vaan kärsii ainoastaan liiallisesta valosta. Meillä ei ole mitään erityistä jouluteemaväriä vaan tarkoituksena on joka vuosi ripustaa kuuseen samat koristeet ja muutama uusi ihan vain vaihtelun vuoksi. Kutsumme tätä koristelutapaa perinteiseksi. Ihan yhtä perinteinen on tapamme kerätä koristeet takaisin säilytykseen eli ensin pallot, sitten muut ripustukset, seuraavaksi nauhat, lopuksi kynttilät ja tähti. Tästä päätösvaiheesta muuten harvemmin missään puhutaan, yleensä ylistetään kaikkia niitä hetkiä, kun viritellään oksat täyteen kimallusta ja helyjä. No, onneksi me olemme nyt tämän vakavan puutteen korjanneet ja kaikki lukijat tietävät nyt sen ainoan ja oikean tavan riisua kuusi.

Vaikka joulupuumme karkottikin itsensä hajullaan pois perheen keskuudesta, käyttäytyi se kuitenkin paremmin kuin moni muu puu. Kuulimme sellaisestakin ryökäleestä, joka oli asiamukaisesti valittu, kaadettu, sulatettu ja aseteltu paikalleen keskelle huonetta. Siinä se oli seissyt ylväänä vuodenvaihteeseen asti, mutta todennäköisesti rakettien pelästyttämänä heittäytyi keskiyön jälkeen pitkäkseen rikkoen kaikki uudenuutukaiset lasipallot, jotka perhe oli pitkän harkinnan jälkeen koristeeksi ostanut juuri ennen joulua. Kiittämättömyys on maailman palkka eikä koskaan voi tietää, milloin tulee hankkineeksi terroristijoulukuusen. Epäilemme, että niillä on salainen koulutusleiri jossain taimikossa. Varokaa vain, ensi vuonna voivat tuhot olla jo paljon vakavampia.

Vaikka on pyhä, olemme pukeutuneet aika arkisiin vaatteisiin. Terroristikuusien kanssa ei kannata laittaa päälle parasta vaatetta, niihin voi tarttua vaikka pihkaa. Pirjolla on sininen trikooasu, jossa on hymyilyttävä teksi. Purjolla on puolestaan musikaalinen collegepaita ja pikkukukkahousut. Sukat viimeistelevät asun. Ja jos oikein tarkasti katsotte niin huomaatte, että Purjon sukkaan jäi vielä yksi sinnikäs neulanen.

 

Photobucket