Photobucket

Rohkeutta tässä vaaditaan, sillä aivan Purjon selän takana on hirmuinen rotko tai ainakin putoamisvaara. Se on rajattu kuvasta pois, mutta yksikin askel taaksepäin ja huolimaton horjahdus niin Purjo olisi keikahtanut kuvasta pois kokonaan.

Meiltä on joskus kysytty, onko meillä alusvaatteita lainkaan, ja ajattelimme näin kylmänä ja jääsateisena päivänä esitellä vaihteeksi tätä puolta. Vastaus on siis kyllä, meillä on kaikenlaisia paitoja ja pöksyjä ja jopa napapaitoja, jotka yleensä eivät kuvissa näy, koska meillä ei taida olla yhtään läpinäkyviä mekkoja. Purjolla on nyt kaksiosainen puuvilla-asu, jossa housujen ja toppiyläosan vyötäröllä on joustava kukkanauha. Paidassa on olalla tarrakiinnitys. Pirjolla puolestaan on kuviolliset hipstersit (?) eli pikkulahkeiset housut ja kapeaolkaiminen paita. Meidän mielestämme nämä ovat varsin mukavia asuja, pehmoisia ja peittävät selän. Se taas on talvella hyvä asia, sillä viima tunkeutuu joskus ilkeämielisesti haalarinkin alle.

Alusvaatteisiin yleensä meillä on vahva kanta: niiden pitää olla mukavia. Siksi meillä on hyvin harvoin pitsiä lahkeensuissa (se kutittaa), lyhyitä tissiliivipaitoja (tämä ei ole oma termi vaan perinnesana Nummi-Pusulasta, kerätty hupsuttelevan kansanperinteen arkistoihin 1990-luvun alussa) taimateriaaline sähköistä nailonia tai muuta keinokuitua. Viimeksi mainittua on paljon hankalampi ommella kuin napakkaa puuvillaa. Sen sijaan meiltä löytyy puuvillapöksyjä kaikissa sateenkaaren väreissä ja paitoja jos jonkinlaisia. Pyrimme siihen, että meillä olisi aina sellainen setti eli paita ja housut samaa sarjaa, mutta erillisiä viikonpäiväalusasuja lipastomme laatikosta ei löydy. Kyllä nuken täytyy tietää, onko maanantai vai keskiviikko ilman, että tarkistaa asian alusvaatepinon ylimmästä vaatekappaleesta. Sitä paitsi olisi kamalan stressaavaan, jos lauantaina huomaisi, että on tiistaipaita ja sunnuntaihousut.