Photobucket

Tai oikeastaan olemme päättäneet olla sitä mieltä, että myös Hauhon kirkko iltavalaistuksessa helmikuisena iltana on aika upea juttu. Emme ole vielä päättäneet, kumpi on kauniimpi, kaaressa lentävä timanttikimalteinen pakkaslumi vai hurja suuri kivikirkko, mutta molemmat ovat ehdottomasti pitkän ja hartaan tarkastelun arvoisia.

Kaikenlaiset jouluvalot on jo pitänyt kerätä pois, oli siihen sitten syynä sähkön korkea hinta tai naapureiden vaivihkainen ja joskus aika suorasukainen kannanottaminen yön synkkyyden hälventämiseen tähdenmallisella lamppurivistöllä ja ikkunatontuilla. Jouluvaloja sopii ripustella räystäisiin ja omenapuihin lokakuussa, mutta niistä on ehdottomasti päästävä eroon viimeistään tammikuun alussa. Sen jälkeen sitä sopiikin sitten pimeässä odotella yötöntä yötä. Pimeä on ihan yhtä synkkää lokakuussa kuin helmikuussakin, sillä ei se valkoinen hanki nyt niin paljoa hohda, että se voittaisi muutaman valaisevan "jääpuikkorivistön". Silti mitään pieniä ja suloisia pihavaloja ei sovi poltella kevätpuolella vuotta, koska ne mielletään vain jouluun sopiviksi. Ette muuten ole kuulleet pihatontuista? He tarvitsevat valoa aivan yhtä paljon kuin jouluiset lajitoverinsa.

Kaikenlainen valaistusterrorismi ei onneksi koske julkista sähkönkäyttöä, sillä suuri osa Hauhonkin kirkon talvista juhlavuutta (ja mahtavuutta) selittyy oikealla tavalla suunnatuilla lampuilla. Ne eivät tosin ole ihan mallia tallilyhty vaan oikeita valonheittimiä. Oikeastaan mitä me tätä selitämme, menkää itse katsomaan. Me ajamme siitä ohi taas illalla noin klo 20.30 ja huiskutamme teille hurjasti.

Kirkkojen lisäksi komeassa ilta- ja yövalaistuksessa näyttävät olevan ainakin isot marketit piha-alueineen sekä ketjuhuoltoasemat, joista saa kuivan korvapuustipullan ja pahanmakuista kahvia myös keskellä yötä. Sen me ymmärrämme, että valoa on siellä, missä on ihmisiä töissä, mutta miksi ihmeessä esimerkiksi autokaupat ovat kuin suunnattoman suuria valaistuja lyhtyjä öisin. Tarvitsevatko autot valohoitoa vai pelkäävätkö ne pimeää? Tuskin intohimoiset autonostajat öisin käyvät nenäänsä liiskaamassa ikkunoihin huokaillessaan takuuhuollettujen vaihtoautojen perään. Tai emme me oikeastaan tiedä, tekevätkö he niin, koska meillä on öisin tapana nukkua.

Asuvalinta on tänään tylsähkö, mutta ehkä teille tekee joskus hyvää nähdä jotain näin nuivaa ja korutonta. Pirjolla on trikoomekko, jossa helma ja hihat ovat raitatrikoota ja miehusta (se on siis tuo ylempi edusta, toimituksen huomautus niille, jotka eivät ole koskaan moista sanaa kuulleet) on yksivärinen. Purjolla puolestaan on raitapaita ja yksiväriset housut. Noheva lukija huomaa, että jotain puuttuu ja me vastaamme, että totta. Sekä mekkoon että paitaan piti ommella koristeeksi ankkurimerkki, mutta ompeluhuoneen tilapäisen sotkuisuuden vuoksi emme löytäneet niitä mistään. Epäilemme kateellisten ulkovaltojen sabotaasia!