Photobucket

No niin, ohitimme kaksosten päivän eli eilisen lähes huomaamattomasti. Onnea näin jälkikäteen kaikille heille, joita onkin kaksi. Vähän niin kuin meitä, vaikka me emme ole kaksosia vaan ihan eri vuosikertaa.

Tässä tapahtuu päivittäin niin paljon, että emme oikein tiedä, minkä mielipiteen haluamme kirjoittaa. Kaikista mahdollisista aiheista valitsimme postin eli Itellan merkilliset metkut eli ihmettelemme ihan ääneen, miksi kirjepostimme on päivästä toiseen likomärkää.

Meidän postilaatikkomme sijaitsee erittäin epätavallisessa paikassa, jota emme tosin tässä tarkenna laatikkopommien pelosta. Paikka on suojaisa ja varsin näppärä ainakin meille, jotka emme aamulla halua kipittää lehden perässä kilometritolkulla. Vaikka joka päivä huiskimme laatikon kannen päältä lumet pois, ei se pysy kiinni sitten niin millään! Osasyynä saattaa olla se, että postinjakaja jättää sinnikkäästi sen kannen auki...

Kauan sitten meillä oli oikein mukava postinjakajarouva, joka huolellisesti ja täsmällisesti jakoi kirjeitä ja lehtiä eikä ikinä vahingossakaan jättänyt laatikkoa avoimeksi ja postia säiden armoille. Toisin on nyt. Postinjakajarouva on siirretty johonkin toiseen piiriin, ja meille osuu nähtävästi joka-aamuisissa jakelureittiarvonnoissa kuka milloinkin. Aina ennen Wanhaan Hyvään Postinaikaan kaarsi jakeluauto pihaan kellontarkasti sopivasti aamupäiväkahvin aikoihin. Nyt saa olla tyytyväinen, jos laskut ja kirjeet saa luettavakseen edes lounasaikaan.

Ja siihen laatikon kanteen suhtaudutaan täydellisen välinpitämättömästi, jonka ansiosta lumi, jää, vaakasuoraan vihmova sade ja kaikenlainen alijäähtynyt vesi pääsee majautumaan postilaatikon pohjalle. Kyllä, laatikossamme on varsin hyvin kehittynyt vedenpoistojärjestelmä eli reikiä alareunassa. Valitettavasti vesi jäätyy öisin ja tukkii ne reiät. Tietysti lieventävä asianhaara on se, että ne laatikkoon tungetut postit keräävät itseensä kaiken laatikkoon tuiskivan veden sen sijaan, että vesi heti valuisi pohjalle. Tästä syystä saamme lounasaikaan pöydällemme lehtiä, jotka ovat yläosastaan märkiä sataneesta vedestä ja alaosastaan märkiä laatikon pohjalle kertyneestä kosteudesta.

Niin, miksi emme huolellisesti sulje laatikon kantta jokaisen postinnoutokeikan jälkeen ja kuivaa laatikkoa isolla froteepyyhkeellä päivittäin. Sitä ihmettelemme itsekin. Voisiko syynä olla se, että emme ihan joka päivä lymyile ikkunassa odottamassa postiautoa vaan joskus muistamme vasta iltapäivällä, että laskut ovat noutamatta. Jos laatikossa on jotain muutakin, riehaannumme täysin ja unohdamme velvollisuutemme. Sitä paitsi märät aikakauslehdet aiheuttavat meissä vihareaktion, jonka ansiosta rätit ja luutut eivät ensimmäisenä tule mieleen. Närkästyksemme on käsin kosketeltava!

Vaatteina meillä on tänään liivihame kertaa kaksi. Kangas on samaa eli Marimekon puuvillaa, josta Purjolla on röyhelöesiliina ja Pirjolla perusliivihame. Molempiin mekkoihin on aplikoitu unikko, jonka sävyt toistuvat Purjolla helmassa ja Pirjolla käden- ja pääntien huolittelukaitaleissa. Pirjolla on liivihameen alla joustofroteinen haalari.

Ai niin, tuo otsikko ei viittaa tässä tekstissä yhtään mihinkään, paitsi ehkä ihan vähän meihin. Joskus sitä on niin, että emme halua tehdä samoja asioita, vaan toinen tahtoo tehdä elintarvikevärillä värjätyllä piimällä lasimaalauksia ja toinen pitää hauskaa muuten vain.