Photobucket

Tänään se tapahtui taas. Netti ei toiminut. Se on asia, joka saa meidät täydellisen hätäännyksen pauloihin. Säntäilimme ympäriinsä kuin päättömät kanat, vaikka oikeastaan meillä oli hyvin selkeä, pitkään kokemukseen perustuva prosessimuotoinen toimintamalli noudatettavana. Ensimmäisenä tarkistimme modeemin valot: vilkkuvatko kaikki kahdeksan lamppua vai vain yksi vai ovatko ne peräti kaikki pimeinä. Yllättäen virtaa löytyi vaikka muille jakaa, eli vika ei voinut olla välityslaitteessa. Lamppuja paloi runsaasti, mutta se tärkein eli Internet ei välkehtinyt lainkaan. Päättelimme, että vika ei ole meillä vaan palveluntarjoajassa.

Puhelin käteen ja soittamaan. Valitettavasti nettiyhteys on asia, josta kyllä osataan laskuttaa joskus kahteenkin kertaan, mutta sen katkeaminen ei kiinnosta ketään. Jos soittaa DNA:lle, saa aikansa painella puhelimen ykköstä ja kakkosta ja kuunnella viulukoneella tehtyä hissimusiikkia, mutta kahteenkymmeneen minuuttiin kukaan ei halua vastata. Lopulta sinnikkään odottelun (ja valmistetun ynnä syödyn aamiaisen, tiskikoneen täytön ja tyhjennyksen, kahden paksun lehden lukemisen ja pesukoneen täyttämisen) jälkeen meille vastasi Palveluhenkilö, joka ystävällisesti kertoi, että kyseessä ei ole satunnainen ja paikallinen häiriö vaan ihan iso ja alueellinen juttu, josta on jo tiedotettu DNA:n nettisivuilla. Hieman nuhdellen hän muistutti, että soittamisen sijaan meidän pitäisi ensisijaisesti tarkistaa asia sieltä.

Hienoa! Jos ei ole nettiyhteyttä, pitää mennä internetpalvelun tarjoajan verkkosivuille katsomaan, mitä aiheesta kerrotaan. Tiedustelimme hienovaraisesti Palveluhenkilöltä, miten sinne verkkosivulle pääsisimme, kun tietokone väittää sinnikkäästi, että yhteyttä ei ole. Vastaus tuli välittömästi: joko puhelimella tai sitten esimerkiksi kirjatossa. Mainiota, paikallinen kirjastohan on reippaan kävelylenkin päässä eli matkaa on vajaa 20 km. Jostain omituisesta budjettiteknisestä syystä se ei ole avoinna lauantaisin klo 8.15. Puhelinta käytämme soittamiseen, emme nettisamoiluun eli siitä puuttuu kokonaan mahdollisuus surffailla. Ystävällinen Palveluhenkilö kertoi, että vastaavien tilanteiden varalta kannattaisi harkita mobiililaajakaistan hankkimista. Meillä olisi siten yksi ADSL-yhteys ja sen toimimattomuuden varalta mokkula tai muu laite, jolla voisimme olla langattomasti yhteydessä internetin ihmemaahan tarkistaaksemme, miksi toinen nettiyhteys ei toimi. Wautsiwau! Suorastaan nerokasta.

Olimme siis koko aamun äärettömän tuohtuneita, eikä asiaa auttanut edes television katsominen. Siellä kun vähän väliä kerrottiin, että jos haluatte tietää tästä tai siitä, niin menkää nettisivuillemme. Miksi ihmeessä ei samantien voi kertoa asiaan, miksi usuttaa väki pois ohjelman luota? Ja koko äreytemme huipentui myöhemmin päivällä radiomainokseen, jossa suositeltiin seniorikansalaisille huomaamattomasti ja todennäköisesti myös väärällä lähettäjänimellä toimitettavia hygieniasuojia. Niitä voi tilata soittamalla ihan oikealle ihmiselle, numero löytyy nettisivulta. Hienoa, nyt kaikki harmaat pantterit ja pinkit puumat hankkimaan tietokonetta, jotta saatte selville virtsankarkailun avuksi tarkoitettujen vaippojen tilausosaston puhelinnumeron. Ihanko oikeasti sitä ei voinut siinä mainoksessa kertoa? Me vaan kysymme!

Vaatepuolella otimme mukaan kevään molemmat tyylit eli Pirjolla räiskyviä värejä ja Purjolla pastellista ruutua. Erilaiset kukkakuosit tunkevat tänä vuonna kaikkialle, joten parasta on teidänkin näihin vähitellen tottua. Hempeät pastellit puolestaan ovat jokakeväinen juttu, joten jos kaapissanne on vielä viimevuotisia vaatteita niin mars niitä kaivelemaan esille. Huhtikuu tulee ennen kuin huomaattekaan.