Photobucket

Karttapallomme noin vuodelta 1960 on vahvasti sitä mieltä, että Japani ei ole mannerlaattojen kolahdellessa siirtynyt yhtään minnekään vaan on tanakasti entisellä paikallaan. Tämä siis tiedoksi kaikille niille, jotka ovat koko päivän asiaa surreet.

Aikaansa seuraavissa blogeissa pitää nyt ottaa kantaa maanjäristykseen ja hyökyaaltojen nopeuteen, joten kannamme kortemme kekoon ja mietimme pienet päämme puhki jotain uutta sanottavaa. Ihan tätä varten seurasimme ties mitä aasialaisia nettitelevisiokanavia, joissa asiasta kerrotaan, mutta harmiksemme emme ymmärtäneet sanaakaan. Nyt sen huomasimme: harvinaisten kielten opiskelusta olisi ollut hyötyä aikoinaan.

Oma ihan henkilökohtainen mielipiteemme on, että uutisissa esitetään näinä päivinä aika lailla uskomuksia ja epäilyksiä, jotka perustuvat esittäjän vankkoihin, mutta perustelemattomiin päätelmiin. Vähän samalla tavalla toimii epäkerhokaverimme Kirveli Remuaro. Hänellä kun yksinkertaisesti on tapana päättää, miten asiat ovat, ja sitten keksiä päätökselleen perusteluja. Kerran Kirveli päätti, että kukaan ei saa käyttää keltaisia kyniä, joten hän väitti lukeneensa lehdestä niiden olevan myrkyllisiä. Tai kun Kirveli oli unohtanut sadepäivänä kumisaappaansa kotiin, keksi hän esittää, että meidän kaikkien muiden saappaista haihtuu ilmaan vaarallisia kaasuja. Kerhotäti ei suostunut heittämään jalkineitamme pihalle, vaikka Kirveli miten polki jalkaa ja väitti, että me tukehdumme kohta jokainen jalkahikihöyryihin.

Niin että vähän samanlainen eipäs-juupas -inttäminen on nyt menossa tiedotusvälineissä. Jostain tutkijakammioiden kätköistä kaivellaan esiin kalvakoita asiantuntijoita lausumaan näkökantojaan asioista, joista he eivät oikeastaan ole ollenkaan perillä. Suomessa asuva japanin kielen tutkija tuskin on kaikkein pätevin kertomaan matkapuhelinverkon korjausnopeudesta pahimmalla tuhoalueella, vaikka toimittaja asiaa miten tivaisi. Itse emme kelpuuttaisi asiantuntijaksi sitä suomalaista kriisialuetoimittajaakaan, joka heti saavuttuaan Tokioon kertoi jo lentokentällä omia havaintojaan ja tunnelmiaan japanilaisten kokemuksina.

Meistä on tullut mediakriittisiä, ja hyvä niin. Vaatteittemme suhteen emme ole ollenkaan niin kriittisiä, sillä yritimme soinnuttaa itsemme räsymattoon ja karttapalloon. Purjolla on (taas kerran) Marimekon puuvillasta liivihame. Pirjolla on vastaava asu vakosametista, ja hänen mekossaan on ihan tarkoituksella vinoon ommellut taskut. Niissä kaikenlaiset ylimääräiset tavarat ovat visussa tallessa.