Photobucket

Me tiesimme, että tämäkin ilmiö eli keppihevosravit on olemassa, mutta vasta tänään törmäsimme siihen elävässä elämässä. Ihan tavallisella pyörätiellä vastaamme tuli ratsastava lauma alan harrastajia, joten ajattelimme paneutua asiaan syvällisesti. Olemme jo aikaisemminkin miettineet koko juttua ja lopulta tulimme siihen tulokseen, että kyse on ekologisesta ja   kustannustehokkaasta toiminnasta. Miksi hankkia kokonainen hevonen, kun keppihevosessa riittää vallan mainiosti pää ja kaula siihen, mikä oikeastaan on tarpeen.

Keppihevostelijoilla on ihan omia verkkosivuja, joissa toiminnasta kerrotaan tarkemmin (tosin harrastustoiminta vaikuttaa lyhytjänteiseltä, koska suuri osa selailemiamme verkkosivuja on päivitetty joskus viime vuonna). Alan harrastajilla on kilpailuja, leirejä, kursseja ja ties mitä, joten ei ihme, että kohtasimme aktiivisia ratsuja iltalaukalla. Ohjastajien keski-ikä vaikutti olevan jossain noin kahdeksan vuoden tienoilla, joten mistään seniorikansalaisten harrastuksesta ei todellakaan ole kyse.

Meillä ei ole oikeaa hevosta, keinuhevosta tai edes keppihevosta, sillä epäilemme, että jopa virtuaalisen tallin ylläpitäminen olisi meille liikaa. Oikeista hevosista me emme välitä ollenkaan, vaikka jotkut väittävät kaikkien tyttöjen jossain vaiheessa haaveilevan urasta tallilla. Meidän mielestämme lannan luominen karsinassa ei ole ihan sitä, mitä elämältä enimmillään voi toivoa eikä meillä ole hirveää hinkua saada hevosenhajuisia tamineita eteiseemme. Lisäksi Purjo joutuisi koko ajan olemaan varuillaan, ettei joku sipuliin mieltynyt yksilö popsi häntä poskeensa.

Käsittääksemme keppihevoset kaipaavat harjaamista, hoivaamista, ulkoilutusta ja laiduntamista oikeiden eläinten tapaan. Satulointi, kengitys ja kuivikkeiden levittäminen pilttuuseen sentään onneksi jäävät väliin, mutta muuten keppihevostelu on aikaa ja motivaatiova vaativa harrastus. Tiesittekö muuten, että säädösten mukaan hevosen pilttuun leveyden on oltava vähintään hevosen säkäkorkeuden verran lisättynä 10 senttimetrillä. Mitenköhän keppihevosen säkäkorkeus mitataan? Onkohan jossain keppihevostensuojeluvirkamiehiä, jotka käyvät mittailemassa, että elikoitten olot ovat säädösten mukaiset? Tarvitaanko kaupunkialueella keppihevostallille erikseen rakennuslupa vai riittääkö pelkkä ilmoitus leikkimökin käyttötarkoituksen muutoksesta? Ja tärkein kaikista: saako keppihevosta laiduntaa naapurin pihalla, jos siellä ruoho on vihreämpää kuin omalla? Kysymyksiä on paljon, mutta vastauksia vaikea löytää.

Meillä ei ole ratsastus- tai talliasuja, emmekä sellaisia halua saada. Vaatepuolella olemme raitoinemme lähempänä seepraa kuin muita kavioeläimiä. Kangas on Marimekkoa ja mallitkin periaatteessa samanlaisia. Purjo halusi puseroonsa helmaröyhelön, joten siitä tuli tunika. Pirjon mielestä peruspaita on aina paikallaan, etenkin, jos siinä on Nalle Puh.