Photobucket

Otsikko on epähieno. Ketään ei saisi kutsua läskiksi, mutta pyylevä tai tanakka eivät tunnu yhtä kuvaavilta etenkään kun kyseessä on itsensä herkuilla lihottanut ylipainoinen uroslintu. Laitoimme siitä kuvan tuonne alalaitaan, koska täällä alussa se olisi ollut liian painava ja siirtänyt koko blogin painopisteen vinkuralleen.

Kyseinen fasaaniherra on pönöttänyt muutamankin päivän mukavasti makuuhuoneemme ikkunan tuntumassa rääkymässä aamuisin ilmoille surkeita sulosointuja. Tämän lisäksi se on viettänyt tovin jos toisenkin ruokailemalla, joten kupu on nyt sen verran komea, että Pekka Puska tai joku muu ravintointoilija voisi hyvinkin tulla pitämään luennon terveellisestä ravinnosta ja riittävästä liikunnasta. Lyllertäminen pihan yli pari kertaa päivässä ei taida riittää megalomaanisen jyvämäärän sulattamiseen.

Meistä on huolestuttavaa, miten ylipainoisuutta on nykyisin ihan kaikkialla. Lapset ovat lihavia, aikuiset ovat lihavia ja muutama päivä sitten näimme niin lihavan lehmän, että se oli poksahtanut halki ja päätynyt taljaksi lattialle. Se oli niin hieno lehmä, että siinä oli nurjalla puolella vielä tallessa EU:n edellyttämä korvamerkki, jossa luki selkeällä ulkomaakielellä, että valmistettu Latinalaisessa Amerikassa. Ehkä siellä on jossain iso lehmien poksuttelukeskus, jossa tuotetaan pulskista lehmistä taljoja suomalaiskotien lattioille. Fasaanista ei mattoa saisi, mutta melkoisen mahtavaksi hatuksi siitä varmaan olisi.

Vielä viikko sitten fasaaniherran matkassa kulki lauma tyttölintuja, jotka nyt ovat pysytelleet poissa eli luultavasti hylänneet tämän hidalgon. Toisaalta voi olla niin, että fasaaniuros ei oikeasti olekaan läski vaan varsinainen lintumaailman bodari, joka käy salilla nostelemassa puntteja ja esiintyy tuossa kuvassakin sellaisissa rennoissa, pöyheissä salihöyhenissä. Vain vyölaukun puuttuminen erottaa hänet ihmiskunnan vastaavista kehonrakentajista. Tyttöfasaanit ovat sillä aikaa perustaneet tanssiryhmän, joka on lähtenyt kevätkiertueelle pihan toiseen laitaan. Ikinähän ei voi tietää, onko meidän pihaamme eksynyt lintumaailman Esko Eerikäinen  ja parvi sulkiaan pöllytteleviä Martina Aitolehtiä.

Meillä muuten ei ole yhtään ylipainoa, joten voimme huolettomasti esiintyä uimapuvuissa. Pirjo valitsi kevään muotiväriä eli oranssia, mutta Purjo luottaa Niiskuneidin voimaan. Näissä oli taas mukava käydä polskimassa käsipohjaa.

Photobucket