Photobucket

Meillä on uusi, ajankohtainen harrastus: me kokeilemme eri vaalikoneilla, kuka olisi äänemme arvoinen kansanedustajaehdokas. Valitettavasti emme oikeasti saa äänestää, koska jonkun kummallisen lakipykälän mukaan nukeilla ei ole äänioikeutta, mutta sehän taas ei estä meitä vaalikoneilla leikkimästä.

Olemme tehneet jo muutamia varsin veret seisauttavia havaintoja. Jos vastaa kaikkiin kysymyksiin "en tiedä" tai "ei merkitystä" tai "ei sitten niin mitään väliä", niin kone esittelee parhaiksi äänestysehdokkaiksi Vihreiden edustajia. Heille kovin pieni määrä asioita näyttää merkitsevän yhtään mitään. Tästä voisi päätellä, että heillä ei ole mitään mielipidettä mistään. Tai jopa vielä pahempaa: he kalastelevat kaltaistemme epävarmojen äänestäjien ääniä esittämällä itsekin hieman päättömiä tai päättämättömiä. Sitten vaalien jälkeen voi olla vaikka mitä mieltä mistä, koska ei ole etukäteen vaalikoneessa lyönyt lukkoon mielipiteitään, ja olisi siten edes vähän vastuussa sanomisistaan.

Toinen havainto oli se, että me emme ollenkaan ymmärrä vaalikonelogiikkaa. Vaikka vastaisi miten kummallisesti, ja vaikka se koneen meille sopivimmaksi katsonut ehdokas olisi vastannut aivan eri tavalla kuin me, niin jollain kummallisella matematiikalla kone arpoo juuri hänet listamme ensimmäiseksi. Onkohan oletuksena se, että vastakohdat täydentävät toisiaan? Jos meillä on jyrkkä ei valtion velanoton kasvattamiselle, niin omituisesti meille sopivin ehdokas on juuri se, jonka mielestä velkaa voi huolettomasti ottaa muutaman miljardin lisää. Pitääkö vaalikone äänestäjiä tyhminä, eikö kukaan muu kuin me varmista, mitä ehdokasasettelun kärkinimi on vastaillut?

Kolmas havaintomme oli se, että aika harva ehdokas on äärettömän varmasti mitään mieltä. Kun me laittelemme jyrkkinä rasteja asteikon ääripäihin, ovat ehdokkaat konservatiivisempia ja varovaisempia ilmaisten mielipiteensä "melkein samaa mieltä" tai "kutakuinkin sateisina sunnuntaina ehkä melkein tätä mieltä". Kriittiselle vastailijalle tulee tunne, että orastavat kansanedustajat eivät halua olla eri mieltä kenenkään kanssa, mutta siitä seuraa aika nopeasti se, että he eivät pysty olemaan samaakaan mieltä. Meistä olisi paljon mukavampaa, jos kansanedustajaehdokkaat selvästi joko kannattaisivat tai vastustaisivat milloin kauppakeskuksia korpikylissä tai junaratoja läpi muinaismuistoalueiden.

Ja viimeinen havaintomme liittyy sanallisiin kommentteihin, joita kansanedustajaehdokkaat ovat osin suorastaan hellyttävän innokkaasti kirjoittaneet. Muutamien pienpuolueiden edustajien osalta olisi ehkä toivonut pientä itsekritiikkiä. Esseetä lähentelevät vastaukset eivät kannusta ainakaan meitä äänestämään, sillä jokaisen pitäisi opetella sanomaan mielipiteensä kolmessa lauseessa raittiuskilpakirjoitustyyppisten vastausten sijaan. Ja koska me kirjoittelemme mielipiteettömyyksiä blogikaupalla, ei meistä koskaan tule vaaliehdokkaita.

Vaatepuolella enteilemme kesää. Turkoosi tulee taas (kuten joka vuosi), ja vaikka pienet kukat ovat tämän vuoden "se juttu", valitsi Pirjo puolikkaan unikon. Meidän mielestämme tuollainen puolikas kukka-aplikaatio on aika vinkeä juttu. Purjo ei halunnut kukkia vaan hattupäisen balettitanssijan. Kuvassa yritämme ojennella käsiämme sillä tavalla plastisen eteerisesti kuin ballerinat.

Ai niin, tietysti te kaikki nyt mietitte, keitä me äänestäisimme, jos siihen olisi lupa. Emme kerro, se  on vaalikonesalaisuus. Ja jokainen vaalikone antoi meille täysin eri ehdokkaan jopa samasta vaalipiiristä. Todellisessa tilanteessa joutuisimme käyttämään omia aivojamme ehdokasta valitessamme, ja se olisi kyllä ihan liian vaikeaa.