Photobucket

Saimme tänään omituisen puutarhavimman. Syytämme siitä ihan tosissamme Paulaa Rakkauden talossa, hän kun on jo joltisenkin tovin hehkuttanut taimitilauksista  ja pihasuunnitelmista. Meillä ei ole aikomustakaan lisätä pihan flooraan eli kasvistoon yhtään mitään, sillä kaikesta päätellen paikallinen fauna eli eläimistö on taas tehnyt tepposiaan. Tällä kertaa uhriksi on valikoitunut viattomista viattomin eli ikivanha, myrskyn teloma omenapuu. Suorastaan raukkamaisesti on raihnaisen, liikuntakyvyttömän reppanan kimppuun käyty ja osa oksista kaluttu kuorettomiksi. Ei ole merkitystä sillä, että jäkälä jo osin peittää harmaantuvan kaarnan tai että elämän ehtoopuolta joka tapauksessa jo vietetään. Ehei, terävin hampain on käyty saaliin kimppuun, vuoltu oksat ympäriinsä pintapuuhun asti ja sen jälkeen jätetty uhri keväthangelle voimattomana virumaan.

No meistä nyt ei yleensä ole mitään apua. Voivottelemme aikamme, pidämme pahaa mutinaa, paheksumme tekoa ja poistumme sitten paikalta. Emme hennonneet kertoa onnettomalle omenapuulle, että kevään tullen se piti joka tapauksessa poistaa elävien kirjoista, sillä vaakataso ei ole hedelmäpuille se ominaisin kasvutapa. Joistakin kasveista sanotaan, että ne lamoavat, mutta käsittääksemme omenapuille se ei ole hyväksi. Ja näkeehän sen nyt tuosta kuvastakin: kun heittäytyy pitkäkseen hangelle, saa aika nopeasti kimppuunsa kaarnanhimoisia jyrsijöitä.

Koska emme tällä kertaa halunneet jättää asiaa tähän, ryhdyimme toimimaan kuin lempisarjassamme CSI:ssa. Tutkimme rikospaikan huolellisesti, keräsimme todisteita ja teimme oivaltavia havaintoja. Jos olisimme televisiosarjassa, olisimme löytäneet lumesta eläimen karvoja ja niiden DNA:n perusteella voineet päätellä, että kyseessä on erittäin harvinainen, hyvin suppealla alueella asustava jyrsijä, jolla on ongelmia ruuansulatuksen kanssa sekä raudanpuuteanemia. Tosielämässä tiedämme, että tämä kyseinen rikollinen ei ainakaan vatsavaivoista kärsi, sen verran papanointia on tullut harrastettua. Lukijaystävällisesti emme liitä kuvaa tuotoksista tähän oheen.

Valitettavasti meillä ei ole mahdollisuutta DNA-testien tekemiseen tai edes sormenjälkien tutkimiseen, mutta otimme oksista pari lähikuvaa. Uskomme, että kykenemme hampaanjälkien perusteella löytämään syyllisen. Ensin pitää ottaa yhteyttä paikalliseen hammaslääkäriin, josko hänellä olisi kattava kuvasto kaikkien lähiseudulla asuvien purukalustoista sekä tekohampaista. Voihan olla, että puun kimppuun on hyökännyt joku todella ovela otus, joka on varastamillaan tekareilla jyrsinyt puusta kuoren pois, jotta emme koskaan saisi tietää oikeaa syyllistä.

Siltä varalta, että emme onnistu saamaan hammaskarttoja haltuumme, otimme lisäksi monta kuvaa ympäristön jalanjäljistä. Enää täytyy löytää jälkiin sopivat jalat, niin syyllinen on helppo ottaa kiinni. Laitoimme nuo kuvat tuonne blogin loppuun siltä varalta, että vastaavia löytyisi lukijoiden pihapiiristä. Olkaa varovaisia: jos jotain samankaltaista ilmestyy takapihan hangelle, voivat hedelmäpuittenne päivät olla luetut!

Vaatepuolella meillä on siniset fleecehaalarit ja samasta kankaasta ommellut myssyt. Tumput kädessä on hankala tehdä salapoliisitöitä, joten ne on viskottu aikaa sitten vimmattuun. Pirjon haalarissa ja myssyssä on koristeena pingviinimerkki ja Purjolla kukkanen, jota tosin ei tässä kuvassa näy ollenkaan. Kuvitelkaa se paikalleen tuohon rintapieleen, kyllä te osaatte. 

 

Photobucket