Photobucket

Viimeisiin työpäiviin liittyy monissa työpaikoissa puheiden ja ylistysanojen lisäksi kakuttelu. Sama pätee myös kerhossa ja eskarissa. Tällä viikolla kerhosta lähti peräti kolme kaveria uusille paikkakunnille, ja se taas merkitsi meille kaikenlaista herkuttelua. Hetkittäin tuntui, että kyseessä on melkein kilpavarustelukierre, sillä tarjolla oli monenlaista makoisaa kermahötöstä suklaakeksien kautta sitruunamuffinseihin. Niiden ääressä kesti sen, että osa lähtijöistä halusi pitkään ja hartaasti muistella koko kerhoaikaa alkaen  joskus hamassa menneisyydessä tapahtuneesta ilmoittautumisesta päätyen siihen viimeiseen kerhopäivää. Onneksi osa ymmärsi, että puheet ja muistelut voi ohittaa ja siirtyä suoraa tarjoilupöydän ääreen.

Joissain päiväkodeissa ei lapsille saa tarjottavaksi tuoda mitään itse leivottua, mutta meillä asia on onneksi toisin. Kaupan kakku ei koskaan voi olla yhtä hyvää kuin sellainen, jossa on täytteenä tahmaa. Se taas on yleisnimitys kaikelle sille ihanalle hötölle, jota kakusta voi löytää. Tiedättehän: kermavaahtoa, suklaamoussea, rahkaa...Oi, me rakastamme läksiäisiä! Niitä voisi meidän mielestämme olla vaikka miten usein, vaikka niin tiheään, että ulko-ovi pitäisi vaihtaa pyöröoveen. Tämä tietysti sillä oletuksella, että lähtijät ymmärtäisivät tehtävänsä ja kantaisivat selkä vääränä herkkuja niille, joiden osana on jäädä. Joka toisaalta ei ole mikään kovin huono osa, kunhan lähtijöitä ja kakkutarjoilua on riittävän usein.

Ehkä jossain kerhohyvinvointibarometreissa voitaisiin mitata sitä, miten paljon iloisempaa kerhoilu onkaan, kunhan säännöllisesti joku lähtee ja tarjoaa donitseja tai sitruunavohveleita. Kun läksiäisiä on tarpeeksi usein, ei tarvita mitään muita ponnisteluja kerhossa viihtymisen lisäämiseksi. Ei sillä olisi väliä, onko saksia tai kartonkia tarpeeksi, kiusataanko jotakuta tai ovatko  tuolit ehjiä. Vähän väliä toistuvilla lähtöjuhlilla kompensoitaisiin  kaikki mahdollinen  kerhopahoinvointi, ja tilastoja kokoavat henkilöt voisivat todeta, että meillä on kaikki hyvin. Osa kerholaisista voitaisiin jo syksyllä ottaa määräaikaisiksi, joten alusta alkaen tiedettäisiin, että tulossa on monia mukavia hyvästelyseremonioita oheisohjelmineen eli vähintään pullan ja mehun kera. 

Oikeastaan me olemme ihan vähän suunnitelleet ryhtyvämme joskus isoina Virallisiksi Sertifioiduiksi Kakkuvertailijoiksi. Meitä voisivat konsultteina käyttää kaikki juhlia järjestävät kuten vaikka hääparit tai 50 vuotta täyttävät ensimmäisiin tekohampaisiinsa totuttelevat vanhukset. Me kävisimme heidän puolestaan maistelemassa pitopalveluiden ja leipomoiden tuotteita, pisteyttäisimme ne puolueettomasti etukäteen laaditun asteikon mukaisesti ja lopulta suosittelisimme tarjoiluksi juhliin. Esimerkiksi karvasmantelista kakussa saisi muutaman miinuspisteen samoin kuin liiasta kostutuksesta, mutta oikein onnistuneesta mascarponetahmasta voisi saada viisikin pistettä. Lisäksi laatisimme hyvin yksityiskohtaisen raportin maisteluprosessista ja varmemman vakuudeksi löisimme ovaalinmuotoisen leiman paperin alalaitaan. Ehkä voisimme jättää siihen myös muutaman rasvaisen sormenjäljen vakuuttamaan tilaajan ammattitaidostamme.

Tänään me olemme asettuneet biljardipöydälle potkimaan palloa. Tosin näitä palloja ei kannata varpailla huitoa, sen verran kovaa materiaalia ovat. Näistä saisi oivat kahvakuulat, kunhan keksisimme, millaisella teipillä kahvat saa kiinni. Asumme ovat tällä kertaa kevään niin muodikasta keltaoranssia raitaa. Purjon paidassa on Nalle Puh, Pirjolla Muumimamma. Mamman käsilaukussa voisi olla vaikka suklaamuffinsseja.