Photobucket

Olemme niin ajankohtaisia, että tiedämme yhteishaun olevan meneillään. On siis aika pohtia, mitä tehdä sen jälkeen, kun oppivelvollisuus on ohi ja peruskoulun ovi kolahtaa takana ikuisesti kiinni. Paitsi tietysti niille, jotka joskus myöhemmin palaavat takaisin opettajina.

Keräsimme kuvaan vinon pinon erilaisia opuksia, joita on joskus käytetty apuna opinnoissa. Valitettavasti opiskelu on sellaista, että siinä kirjoilla ja lukutaidolla on kohtalainen osuus vuodesta toiseen, vaikka työelämälähtöisyys onkin päivän sana. Työstä käy kyllä tämä poseerauskin, jossa yritämme näyttää tulevaisuuteen tähyäviltä kansakunnan toivoilta, jotka suunnittelevat keskiasteen opintoja. Meillä on pastellisävyiset trikooasut, joissa olisi varmaan ihan hauska lueskella tenttiinkin. Lukion tai ammattiopintojen sijaan me aiomme edelleen panostaa pääasiassa kerhoon.

Yhteishaku on siis valtava systeemi, jonka aikana kaikkien peruskoulunsa päättävien pitäisi hakea seuraavaan oppilaitokseen. Periaatteessa jatkopaikkoja riittää kaikille, mutta valitettavasti osin ihan vääriltä aloilta. Laitossiivous tai metsäalan perustutkinto eivät ole hurjan suosittuja, joten virtuaalihakemuksia aloille ei pilvin pimein lähetellä, mutta medianomiksi tai pintakäsittelijäksi (entinen maalari) halajaa entistä useampi. Siinä sitä sitten ollaan: toisaalla on täyttämättömiä opiskelijapaikkoja ja toisaalla tunkua olisi ovista ja ikkunoista, ja aina löytyy muutama, joka jää kaikkien ovien ulkopuolelle.

Koko yhteishakuun suhtaudutaan kuin se ratkaisisi loppuelämän suunnan ja löisi lukkoon hakijan tulevaisuuden. Ja höpsis, sanomme me. Ilman muuta on tärkeää hakea opiskelemaan, siitä olemme satavarmoja, mutta sillä alalla ei ole mitään ehdotonta merkitystä. Joka tapauksessa joutaa (ja joutuu) myöhemmin opiskelemaan lisää kaikenlaista ja vaihtamaan ammattia joko pakosta tai omasta halustaan. Ammatteja ja työtehtäviä syntyy ja kuolee eikä mistään voi tietää, tarvitaanko mitä osaajia seuraavien vuosikymmenien aikana. Reikäkorttilävistäjille ei ole ihmeemmin kysyntää pariin vuosikymmeneen, vaikka joskus 80-luvulla moisen ammattikunnan edustajat olivat hyvin työllistyneitä osaajia. Toisaalta joskus 30 vuotta sitten ei kukaan voinut kuvitella, että elantonsa voisi tienata stailaamalla myytäviä asuntoja houkutteleviksi.

Opot tekevät parhaansa luotsatakseen yhdeksäsluokkalaisia eteenpäin koulutuspolulla, mutta heilläkin on omat ongelmansa. On vaikea ohjata nuoria opiskelemaan menneisyyteen pohjautuvien työvoimatilastojen perusteella, sillä tulevaisuudessahan sitä työtä tehdään. Mistä me voimme aavistaa, millä alalla on töitä 15v vuoden kuluttua? Emme sitten niin mistään!

Niin että pelko pois, yhteisvalintaa tuskanhiki otsalla pohtiva. Ei se nyt niin kamalan tärkeä asia ole, että sen takia kannattaisi vatsahaava hankkia ja yöuniaan menettää. Jos sattui käymään koulunsa kutakuinkin kunnialla tähän asti eikä hamua johonkin supersuosittuun oppilaitokseen, voi olla aika varma pääsystä sinne, minne haluaakin. Jos taas ei tiedä, mihin haluaa, voi helpottuneena ajatella, että alaa voi aina vaihtaa. Meistäkin piti tulla ihan tavallisia nukkeja, mutta tulikin blogisteja.