Photobucket on risa-rämä-rähjä, joten emme valitettavasti voi näyttää mitään kuvia. Kaikki vanhatkin kuvat ovat kadonneet, joten olemme hieman turhautuneita ja aavistuksen verran tuohtuneita. Kuvapalvelu väittää olevansa ihan vain tilapäisesti pienen hetken poissa käytöstä, mutta kohta on mennyt jo vuorokausi. Tosin ei meillä mitään kuvia olisikaan. Olemme koko iltapäivän ja illan ihan hämäränhyssyyn asti viettäneet tulvehtimassa. Joesta ovat jäät lähdössä, ja me olemme viettäneet monta tuntia ihan vain tuijottamassa hitaasti ja majesteellisesti lipuvia jäälauttoja. Joskus olemme ihan vähäsen tökkineet pienimpiä jäänpalasia sillan alle helpottaaksemme niiden isompien liikkeitä.

Olemme myös kohdanneet Arvokkaan Eläkeläisen, joka sai tuohtumuskohtauksen meidän huomauttaessamme, että jokamiehenoikeus ei ulotu  kesämökin kuistille asti edes silloin, kun jokamies haluaa katsella kevään saapumista. Kyseinen Arvokas Eläkeläinen kun halusi tarkkailla lintuja kaukoputkella, ja ainoa sopiva tirkistelypaikka (riittävän tasainen alusta) oli meidän kuistillamme. Lopulta kaukoputki siirrettiin tuhinan ja ärähtelyn säestyksellä peräti 50 metrin päähän, mikä sekin oli kyllä turhan lähellä meitä, sillä Arvokas Eläkeläinen huuteli sieltä savisesta lätäköstä ohjeita ja neuvoja.

Jostain syystä hänen mielestään ei ollut ollenkaan sopivaa, että me seisoimme sillalla tökkimässä jäitä ja ihailemassa järvinäköalaa. Että jos luet tätä, Arvokas Eläkeläinen, niin ihan vaan tiedoksi: kyllä me tiedämme, että se ei ole oikeasti järvi vaan pelto, mutta koska siellä nyt on tuhansia ja taas tuhansia litroja vettä, niin meille se on tänään ja huomenna järvi. Koska olet mielikuvitukseton, roiskutimme kostoksi autosi päälle ihan pikkuisen kuravettä kävelessämme siitä ohi. Tosin se autokin oli jätetty keskelle tietä, mutta me emme jaksaneet enää rähjätä aiheesta yksityistien tahallinen ja tarkoituksellinen tukkiminen.

Kun kyseinen epämiellyttävä lintujentarkkailuhenkilö oli lähtenyt, pölähti kaukaisempien pusikoiden pimennoista taivaalle kuin kiusalla isoja joutsen- ja hanhiparvia. Ne lauloivat matkalla jotain negro spiritualeja tai ainakin siltä kuulostavia rytmillisiä lauluja, joskin muodostelman viimeiset eivät ehkä olleet ihan tahdissa. Äänimaailma oli jossain kirkumisen ja karjunnan puolivälissä. Pohjoinen tuntui olevan hukassa melkein jokaiselta lintuparvelta, sillä ne tekivät omituisia siksak-tyyppistä kuviota edestakaisin sen sijaan, että olisivat ottaneet suoran suunnan kohti parempia pesimäpaikkoja. Ei ihme, että muuttomatka kestää, jos paria kilometriä varten pitää lennellä kymmenkertainen määrä. Ehkä pitäisi perustaa alueellinen ympäristöhallinnon suoralentovastaavan virka, jossa päätehtävänä olisi opastaa lintuja asuinalueilleen tehokkaammin ja tuloksellisemmin.

 

 

Photobucket