Photobucket

Jo viidettä vuorokautta Photobucketin sedät ja tädit yötä päivää yrittävät korjata meidän pirstaloitunutta albumiamme. Näin ainakin Jim-setä on henkilökohtaisessa meilissään meille väittänyt. Me emme ihan usko, mutta olemme tulleet siihen tulokseen, että kuvissamme on ollut jotain poliittisesti arveluttavaa, joten ne ovat nyt vieraiden valtioiden agenttien tutkittavina. Ajatella, ihan vahingossa olemme luoneet jonkun salakoodin, joka nyt on ratkaistu ja kaikki kuvamme sen takia takavarikoitu.

Huolimatta siitä, että olemme joutuneet arveluttavien blogistien mustalle listalle (tai ehkä juuri siksi) annamme muutamia vinkkejä niille, jotka vasta huomenna menevät äänestämään. Olemme nimittäin pitäneet korvamme avoimina käydessämme viime viikolla hieman siellä ja täällä (esimerkiksi Tampereella, jossa harkitsimme käväisyä Rakkauden talon Paulan luona tai tapaamassa Lomautettua insinööriä AMKta, mutta sitten muistimme, että olemme kaksi nukkea, joiden ilmaantuminen jonkun työpaikalle tai uksen taakse saattaisi aiheuttaa enemmän haittaa kuin iloa. Päivää, olemme Pirjo ja Purjo ja ovellanne tuomassa nukenvaatteiden ilosanomaa... ).

Istuskelimme Koskikeskuksessa (se on kauppakeskus, jossa on ihan kaikki samat liikkeet kuin kaikissa muissakin maamme ostosparatiiseissa) ja kuuntelimme, mitä kaikkea Tampereen murteella ympärillämme puhuttiin. Olo oli kuin ulkomailla. Ymmärsimme sanan sieltä ja toisen täältä, mutta emme kuitenkaan voineet olla täysin varmoja siitä, että oikeasti olisimme tienneet, mistä puhuttiin. Viereisessä pöydässä kaksi nuoresti aikuista naista pohti äänestämistä miettien, antaisiko äänensä sille, jolla on kuvassa "hiukset sillai kivasti" vai sittenkin sille, jolla on kauniit silmät. Kumpikaan keskustelijoista ei muistanut puoluetta, mutta toinen oli sitä mieltä, että sillä ei ole väliä, kunhan muuten on mukava ja näyttää hyvältä. Jos nimittäin päätyisi vaalivalvojaisiin, niin kovin rumaa ei viitsisi pitkään juhlia.

Toisella puolellamme kaksi hieman vanhemmasti aikuista naista pohti samaa asiaa toisesta näkökulmasta. He olivat käyneet lukuisissa vaalitilaisuuksissa, joista parhaassa oli tarjottu hyvänmakuisia pasteijoita. Tämä ehdokas siis olisi saanut äänet, mutta ikäväkseen keskustelijat joutuivat muistuttamaan toisiaan, että tilaisuus oli ollut Kuopiossa ja heidän kotipaikkansa on Tampere. Äänestä siinä sitten parasta, kun kaikenlaiset byrokratian kiemurat estävät. Kotipaikkakunnan ehdokkaat tarjosivat korkeintaan kovia hedelmäkaramelleja, jotka jäivät ikävästi tekohampaisiin kiinni, jos ei pitänyt varaansa.

Aikamme siinä istuskeltuamme saapui äänietäisyydelle myös muutama mieshenkilö, joilla oli ehdokkaista varmaa tietoa: kaikki ne on pettureita. Erityisen iso petturi oli jonkun serkun naapurin työnantajan entinen koulukaveri, jolla oli ollut tapana luntata jo yläkoulussa. Nytkään hän ei kuulemma pitänyt puheita ulkomuistista vaan vilkuili tekstin paperista. Lisäksi oli luotettavalta taholta eli hevosmiesten tietotoimistosta saatu tietää, että kyseinen henkilö oli vuonna 1989 nakkikioskin jonossa haastanut riitaa. Moista tuittupäätä ei uskalla äänestää, ettei mene omakin maine.

Vaatepuolella olemme jo kevään odotuksessa. Huomiselle luvattiin alunperin reilusti yli 15 asteen lämpöä, mutta kevät tuli toiseen lopputulokseen, joten saanemme hytistä juuri ja juuri 10 asteen lämmössä. Purjolla on trikoouimapuku, jossa on takana röyhelö (ei näy) ja Pirjolla hieman ryppyinen puuvillahame. Kevään muotipituus on reilusti polven alle, ja nilkkahan on jossain matkalla polvesta kohti jalkaterää. Yhteistä on Hello Kitty -aplikaatio ja vaaleanpunainen väri, joka ei viittaa yhteenkään puolueeseen.