Photobucket

Tänään panaudumme suomalaisuuden suomalaisimpaan ytimeen. Kyse ei yllättäen ole eduskuntavaalien lopputuloksesta vaan paljon arkipäiväisemmästä asiasta eli palveluiden markkinoinnista.

Tarinamme päähenkilö on Nuori Mies, joka päätti aloittaa kuntosaliharjoittelun osana yleistä keväistä kunnonkohotustaan. Koska sekä aika että raha asettivat harrastukselle reunaehtoja, laati hän optimointiohjelman, jonka avulla saattoi kalkyloida tarkoitusperiinsä sopivimman kuntosalin kaikista kaupungin kymmenistä toinen toistaan loistavammista ruumiinkulttuurin temppeleistä. Valinnassa painottui sekä paikallisen matkustusaseman että oman opinahjon läheisyys, ei niinkään mahdollisuus osallistua ohjattuun ryhmäliikuntaan.

Nuori Mies käveli päättäväisesti valitsemansa kuntosalin vastaanottoon ja kertoi asiansa: hänessä oli herännyt palava halu paneutua luuston, nivelten ja lihasten tasapainoisen hyvinvoinnin kehittämiseen ja hän halusi aloittaa kuntosaliharjoittelun. Ostaisin kymmenen kerran lipun, kiitos. Ja mitä tähän vastaa vastaanotossa istuva henkilö. No suomalaisittan, että "oletko kysellyt muilta kuntosaleilta?". Hienoa, suorastaan mainiota. Turhahan sitä on innokkaasti ottaa vastaan maksavaa asiakasta, kannattaa ilman muuta ensin varmistaa, että josko tämä kuitenkin haluaisi mennä jonnekin muualle. Voihan olla, että asiakas on varsin epähuomiossa saapunut paikalle ja vastaanotossa suodaan vielä viimeinen mahdollisuus mennä sittenkin toiselle salille edes kyselemään ensin, josko siellä olisi tarjolla jotain enemmän.

Nuori Mies sai puhua hetken jos toisenkin sen puolesta, että juuri tämä kyseinen kunnonkohotuspaikka olisi hänen arvoisensa. Nettisivujen perusteella siellä ei syrjitä ketään selän suoruuden, jalkojen virheasentojen tai yläkropan tavanomaisten eikä ylikehittyneiden lihasten perusteella. Sen piti olla ihan tavallinen kuntosali, mutta nähtävästi siellä sittenkin oli joku salainen koodi, jota Nuori Mies ei oikein ymmärtänyt. Vilkaisu salin puolelle kun osoitti, että siellä oli miehiä ja naisia, iäkkäämpiä ja nuorempia, pyykkilautoja ja pömppövatsoja eli ihan tavallisia ihmisiä. Tai voihan olla, että he olivat kaikki peitetehtävissä toimivia agentteja, jotka olivat naamioituneet kaduntallaajiksi. Kuntosali on heidän salainen kohtaamispaikkansa, jonne ei muita kaivata.

Lopulta vastaanottohenkilö suostui myymään kymmenen kerran kuntosalikortin ja varaamaan siihen kuuluvan ilmaisen ohjausajan. Sitä tosin ei olisi muistettu markkinoida, jos ei asiakas itse olisi muistuttanut, että salinne palvelutarjontaan kuuluu käsittääkseni tällainenkin. Nuori Mies tuli siihen tulokseen, että kyseessä ei ollut häneen henkilökohtaisesti kohdistunut epäilys vaan yleinen suomalainen tapa vähätellä omaa osaamista. Ei kai asiakas nyt meille ole tulossa, kun tuossa parin korttelin päässä on sellainen kuntosali, jossa olisi ohjattua kahvakuulahyppelyä ja köysiratakin.

Loppu hyvin ja kaikki siedettävästi vai miten se sanonta taas menikään. Sitä juhlistamme tässä oransseissa mekoissamme muutaman nallen kanssa. Etenkin tuo vihreä tyyppi vaikuttaa varsin vinkeältä. Näissä on yhdistetty raitatrikoota ja puuvillaa varsin luovasti.

Ai niin, kevään ensimmäiset leskenlehdet kuvattiin jo viikko sitten, mutta vasta tänään muistimme, että heidät on ikuistettu (tai miten sen nyt ikuistamiseksi katsoo, ainakin laitettu photobuckettiin odottamaan seuraavaa päivitystä ja kaikkien kuvien katoamista).

Photobucket