Photobucket

Ihan vaan tiedoksesi, Kirveli: tämä ei juridisesti katsottuna ole varkaus tai edes näpistys vaan korkeintaan luvaton käyttöönotto. Ei ehkä kannata unohtaa salaista muistiinpanovihkoaan kerhon eteiseen, jos ei toivo kenenkään asiattoman sitä lukevan. Sitä paitsi me olemme varsin asiallisia, kun sille päälle satumme.

Meillä on siis kuvassa  entisen epäkerhokaverimme, sittemmin eskaroituneen Kirveli Remuaron pahamaineinen musta kirja. Siihen hänellä on omien sanojensa mukaan tapana merkitä kaikki merkittävä, tarpeellinen ja muistettava, kuten vaikka se, kuka on milloinkin sairauden takia poissa kerhosta tai kuka liukastui eskarin pihassa. Erityisen mielellään hän on muistuttanut merkitsevänsä papereihinsa  kaikki meidän edesottamuksemme, ja täällä onkin lyijykynällä  sinne tänne sivujen reunoihin merkitty kirjaimet P ja P

Niin kerhossa kuin eskarissakin Kirvelillä on tapana istua viekkaan näköisenä kirjoittamassa mustaan kirjaansa havaintoja muista. Kun jotain oikein epäilyttävää tapahtuu, painuu Kirvelin ylähuuli napakasti alempaa vasten ja silmät säihkyen hän raapustaan harakanvarpaitaan muistikirjan lehdille. Aina sopivassa tilanteessa hän lehteilee kirjan sivuja ja lukee sieltä otteita muistuttaen samalla, että ainoa oikea ja aito tieto on juuri siellä. Kaikki kirjoitettu kun on kuulemma totta, vaikka sitten kirjoittajana olisi Kirveli itse.

Nyt kun kirja on käsissämme, emme malta olla lukematta sitä. Tavallaan pakenemme vastuutamme vetoamme siihen, että olemme oikeutettuja asianosaisia eli melkein pääosassa. Tai siis niin luulimme, sillä hämmennyksemme oli melkoinen, kun raotimme mustan kirjan sivuja huomataksemme, ettei siellä mitään kirjoitusta olekaan. Kirveli on huijannut meitä! Kaikesta päätellen hän ei edes osaa kirjoittaa, vaan kaikki "lukemansa" onkin omasta päästä keksittyä. Muistiinpanoissa on erilaisia harakanvarpaita, kuvioita ja suhrua, isoja ja pieniä aakkosia, mutta ei mitään järkevää. Jos olisimme löytäneet muistikirjan jostain muualta kuin kerhon eteisestä, epäilisimme sen olevan jonkun osa-aikadementikon päiväkirja.

Sudenpentujen käsikirjan lukenut Purjo epäili, että kyseessä onkin salakieli. Tätä pidämme kuitenkin erittäin epätodennäköisenä, sillä Kirveli on oikeasti aika tyhmä. Kokeilimme muutamaa Ranskan salaisen armeijan toisen maailmansodan aikaan käyttämää salakirjoituskoodia, mutta niistä ei ollut mitään apua. Koska asia jäi vaivaamaan meitä, päätimme pitää muistikirjan ja tutustua siihen paremmin ennen seuraavaa kerhokertaa. Voihan olla, että lukemattomat alleviivaukset ja sutut merkitsevät sittenkin jotain. 

Meillä on taas kerran sama asu kahteen kertaan. Purjolla on perusversio eli raitapaita ilman kuviota, Pirjolla paitaan on aplikoitu mansikalla istuva Marja. Kannattaa huomata, että Purjon paidan resorit ovat valkoiset, Pirjon punaiset.