Photobucket

Asettauduimme serkkujen kanssa saunan lämpöön, sillä "kevät keikkuen tulevi" eli tänään vaihteeksi satoi. Emme esittele uikkareitamme sen enempää kunhan toteamme, että tällaisiakin on olemassa, kuvioilla ja ilman.

Sen sijaan paneudumme peseytymiseen ja erityisesti käsien pesemiseen. Lapsiperheissähän, ja mikä ettei muissakin, on tapana pestä käsiä vähän väliä ja erityisesti silloin, kun tullaan ulkoa sisälle. Kädet siis pestään, kun tullaan hoidosta tai kaupasta tai hiekkalaatikolta tai ulkoiluttamasta koiraa tai katsomasta kettua. Tuo viimeksi mainittu asia vilahti mieleen ihan äsken, kun ikkunasta näimme ketun kuljeskelevan huolettomana takapihalla. Harmi, että kamera oli taas turhan kaukana. Emme saaneet repolaisesta kuvaa lymyilemässä aitankupeessa valmiina hyökkäämään saaliin kimppuun (mitä ketut syövät, voikukkiako?). On jopa sellaisia aikuisia, jotka vaativat käsienpesua kaikilta heille kyläilemään tulevilta ikään ja kokoon katsomatta eli ensin kätellään ja sitten ohjataan vieras pesemään kädet. Emme ole saaneet selville, pestäänkö silloin pois vieraan kädessä jo saapuessa olleet bakteerit vai ne, joita kotiväki tervehtiessään käteen ujutti.

Hyvä juttu, kaikenlaiset pöpöt käsistä huuhtoutuvat viemäriin ja hukkuvat tai vaihtoehtoisesti pyyhitään pyyheliinaan. Sitten voidaankin käydä käsiksi pöydän antimiin. Puhtaus on puoli ruokaa ja aterialla tulee varmaan syötyä vähemmän, kun kädet eivät ole likaiset. Oikein ahneen kahvipöytävieraan voi varmaan komentaa pesemään kädet jokaisen lautasellisen jälkeen, jotta puhtaus vaikuttaisi pitkään.

Mutta kummallisella tavalla nämä "ensin pestään kädet" -aikuiset repsahtavat totaalisesti siinä vaiheessa, kun mennään ulos syömään. Tällä emme tarkoita mitään eväsretkeä tai makkaran syömistä terassilla vaan sellaista ravintolalounasta, jossa hovimestari ohjaa pöytään ja sitten ruokalistasta tutkitaan, millä loitontaisi napaansa selkärangasta. Emme muista kertaakaan olleemme paikalla siten, että ravintolaan saapuva ensitöikseen pyyhkäisisi toilettitiloihin käsienpesulle ja vasta sitten istuutuisi pöytään, vaikka hirmuinen määrä vaanivia basiljontteja on lymynnyt ruokahuoltotointa harjoittavan yrityksen ovenkahvoissa.

Olemme miettineet, toimivatko bakteerit ja muut pöpöt kotona ruokapöydässä eri tavalla kuin siellä ravintolassa. Mahdollista on toki sekin, että kotona immuunijärjestelmä on jotenkin lamaantuneessa tilassa, jolloin bakteerit voivat helpommin sen ohittaa, ja siksi käsien peseminen kotona on tarpeen, mutta ravintolassa sen voi unohtaa. Tai sitten on olemassa erikseen vaarallisia lähialuebakteereja, jotka on pestävä käsistä aina kotiintulon yhteydessä ja toisaalta kohtalaisen vaarattomia ulkomaailmapöpöjä, jotka käsiin liiskaantuneina eivät oikeastaan ole ollenkaan ongelma.

Seuratkaapa seuraavan kerran kanssanne samaan ruokapaikkaan saapuvaa lapsiperhettä. Jos olisimme uhkapelaajia, voisimme melkein lyödä vetoa siitä, että se kotona pakollinen käsienpesu unohdetaan tykkänään, vaikka hampurilaispaikan (tai missä nyt sitten olettekin) pöytä ympäristöineen on takuuvarmasti paremmin kyllästetty bakteereilla kuin kotipiha. Tai voihan olla, että kädet pestiin kotona ennen lähtöä ja sen jälkeen on oltu kauppakeskuksessa katon alla. Silloin ostoskärryjen, ovenkahvojen, liukuportaiden hihnojen ja kaikkien muiden tarttumapintojen koskettaminen ei likaa käsiä lainkaan, sillä kaikki pöpöthän ovat ulkona.