Photobucket

Pari päivää sitten kerroimme takapihalla puikkineesta ketusta. Tänään tämä repolainen ilmestyi vastaleikatulle nurmikolle (tai niin no joo, ehkä puhumme ennemminkin jalkapallokentästä, sillä nurmikolla ei kai pääsääntöisesti ole kohtuuttoman kokoisia ruohokasoja). Kerrankin kamera oli käden ulottuvilla, joten laitoimme tuonne blogin alalaitaan pesemättömän ikkunan läpi halpislaitteella otetun kuvan, jossa tämä uusin kotieläimemme tarkkailee ympäristöä. Kuvattavan eduksi on sanottava, että hän vietti useita minuutteja parinkymmenen metrin päässä talosta poseeraten mallikelpoisesti kääntyen milloin oikealle, milloin vasemmalle.

Myöhemmin mietimme, että tämähän saattoi olla sellainen kettutyttö, joka oli etsimässä avattavia häkinovia ja vapautettavia ihmisen äärettömän itsekkyyden ja epäinhimillisyyden uhreja. Toivottavasti se ei huomannut läheisen laitumen porttia, koska öinen karanneiden lehmien keräily läheisiltä pelloilta ei oikein kiehtoisi näin sadesäällä. Toisaalta olisimme voineet ohjata sen häkkisänkyjen ja niin pakkonukuttamisen kuin -syöttämisenkin merkilliseen valtakuntaan eli läheiseen päiväkotiin. Siellä olisi kettutytölle vähän vaativampaa työmaata kuin pelkkää häkinovien aukomista ja kummastuneiden eläinten häätämistä luontoon.

Kävimme mielessämme läpi lähitienoon mahdolliset ketunkolot. Tämä saattaa olla sellainen citykettu, jolle kelpaa asumukseksi autotallin alusta tai puuvajan takana oleva muinaisen hiekkakasan tienoo. Ehkä pitäisi tarkistaa jostain, miten pitkiä matkoja ketut päivittäin kulkevat, sillä voihan olla, että tämä yksilö oli paikalla pelkästään saalistusmielessä eikä pidä täällä majaa. Tai sitten tällä ketulla on kokonainen perhe lymyilemässä lähitienoolla, ja yön pimeinä hetkinä ne valtaavat koko pihan saalistaakseen hiiriä ja myyriä. Mahdollisesti muutama niistä yrittää tavoitella ympäriinsä viuhuvia lepakoitakin, ovathan ne vähän niin kuin lentäviä hiiriä. Saattaa olla, että takapihallamme on öisin paljon enemmän elämää kuin päivänvalossa. Ehkä emme sittenkään toteuta siellä harkitsemaamme telttaretkeä, sillä ei olisi mukavaa nukkua pelkän kankaan takana, kun ympärillä ihmeellinen luonto kävisi eloonjäämiskamppailua.

Etsimme kaapista jotain eläinteemaan liittyviä vaatteita. Pirjo päätti, että Minni Hiiri on eläin siinä kuin muutkin ja Purjon puserossa on kissoja sekä nalleja. Vaikka kesä on ihan liki, kannatti tänään vielä valita pitkähihaiset asut, sillä satunnaisesta auringonpaisteesta huolimatta oli vähän kylmä.

 

Photobucket