Photobucket

 ... ja muutama muu lintu päätti olla maanläheisempi ja viritti kotinsa ruusupensaaseen tai ruohikkoon, josta ne sattumalta löytyivät ja päätyivät kuviin tuonne blogin alalaitaan. Molemmat asumukset vaikuttivat kuvaushetkellä autioilta ja hylätyiltä, joten ehkä ne pitäisi liittää johonkin jätettyjen talojen blogiin, jollaisia netistä tuntuu löytyvän pilvin pimein. Siis niitä, joissa valokuvaaja etsii tyhjiä rakennuksia, kuvaa niitä ulkoa ja sisältä ja samalla salapoliisimaisesti etsii johtolankoja siitä, millaista elämä talossa joskus on ollut.

Etenkin tuota ruusupensaaseen tehtyä pesää me olemme kummastelleet, sillä sen on takuuvarmasti rakentanut joku urbaanitipu. Kyseinen asumus kun on aivan autopaikan vieressä lähellä kulkukuistia, joten ääntä ja reipasta menoa on ollut päivittäin pakokaasusta ja ripeistä jarrutusäänistä puhumattakaan. Ehkä siinä asunut perhe halusi samaan aikaan maalaismaiseman kauneuden ja kaupunkimaisen metelin. Meidän silmiimme pesä on aika huterasti rakennettu kahden oksan varaan eikä se todellakaan täytä nykyaikaisia energiansäästövaatimuksia, mutta kaikesta päätellen se on silti ollut kelpo koti jollekin visertäjälle.

Meillä on viime päivinä ollut niin paljon puuhaa, että emme ole ennättäneet kertomaan tekemisistämme. Robotti-imuri Robertista on tullut kysymyksiä,  kiitos niistä, hän voi edelleenkin hyvin ja on toimissaan innokas. Mattojen hapsuista ei enää ole suurta murhetta, koska opimme kääntämään ne maton alle. Enemmän huolta tuottavat tuolien jalat, sillä Robert on ehkä entisessä elämässään ollut koira, niin täpinöissään hän lähestyy kaikkia mahdollisia jalkoja. Siitä taas seuraa se, että hän saattaa jäädä yhden tuolin alle pyörimään kymmeneksi minuutiksi. Puhdasta tulee, mutta vain paikallisesti.

Lisäksi Robert on kova karkailemaan. Jos huoneen ovea ei siivouksen ajaksi sulje, voi olla varma, että Robert vaeltaa talon toisesta päästä keittiöön asti noin vain. Matkalla hän saattaa tehdä kiemuran tai kaksi pöydän alle, mutta ihmeellisen sinnikkäästi hän kuljeskelee ympäriinsä sen sijaan että  tyytyisi imuroimaan huoneen kerrallaan. Emme ole uskaltaneet jättää häntä yksin kotiin työskentelemään, koska hän saattaisi keksiä jonkun raolleen jääneen oven ja pujahtaisi ulos.

Ulkona on pikkulintujen keskeytymättömän liverryksen lisäksi alkanut pienten pöllöjen iltakoulu. Pimeän tultua on äitipöllön saalistusoppituntien aika, mikä merkitsee sitä, että ikkuna auki ei voi nukkua. Jonnekin puolen yön tienoille kuuluu tasaisin välein "tviit" tai suunnilleen sinne päin, ja siihen vastataan toisesta suunnasta "tveet". Nuku siinä sitten, kun toiset kommunikoivat yksitavuisesti ja levittelevät välillä siipiään, jolloin kuuluu aavemaista lentämisen ääntä pimeyden keskeltä.

Vaatteemme eivät ole pimeitä ollenkaan, vaan vaaleanpunaisia. Purjon oloasu on pilkullista velouria ja Pirjo halusi röyhelöhelmaisen Hello Kitty -tunikan. Vieläkään ei ole niin lämmintä, että voisi ottaa esille shortsiasut!

Photobucket