Photobucket

Vapusta jäi meille tällainen hurjanpuoleinen maastoajoneuvo, jolla pääsee yli ojien ja vaikka nojatuolin käsinojalta toiselle. Tämä lienee sellainen monsteriauto, jolla voisi mennä vaikka muiden autojen yli ja murskata ne. Onneksi olemme sen verran vahvoja, ettei se saa meitä lytistettyä. Tosielämässä emme keksi tällaiselle mitään käyttöä, sillä miksi ihmeessä autolla pitäisi ajaa pienempien autojen yli.

Toisaalta tällainen kulkupeli olisi näppärä etenkin täpötäydellä parkkipaikalla, missä saisi kätevästi tilaa itselleen joko työntämällä autoja hieman sivuun tai sitten röyhkeästi pysäköimällä muiden päälle. Kerrospukeutuminen on muotia, miksi ei siis myös kerrosparkitus? Kadunvarsipysäköinnissä, siinä sellaisessa taskuparkituksessa, tällä saisi äkkiä tarpeeksi tilaa peruuttelemalla takana olevat autot sen verran etäämmälle, että mahtuu itse ruutuun tai ehkä jopa kahteen. Saisikohan näitä varustettuna sillä automaattipysäköinnillä, jossa riittää, että istuu nohevan näköisenä kuljettajan paikalla, painelee kaasua ja jarrua vuorotellen ja antaa auton itse huolehtia ruudutuksesta? Sellaisen me haluaisimme ihan ehdottomasti, koska meille on ikuinen arvoitus, miten se auto itsekseen osaa jotain sellaista, mitä autokoulussa opetellaan tuntitolkulla. Hukkaan ovat menneet nekin ajotunnit modernin tekniikan jyllätessä.

Ulkona on käsittämättömän kylmä, joten Purjo otti violetit sukkahousut liivihameen ja puseron seuraksi. Pirjolla ei varpaita palele, vaikka ne vilkkuvat ihan paljaina kukkahaalarin lahkeista. Kevättä olisi jo runsaasti vaatteissa, mutta ei pihalla. Valkovuokot harkitsivat aamulla kukkimista, mutta päättivät sitten vetäytyä takaisin nuppuun odottamaan lämpöisempiä päiviä.