Photobucket

Kevät, kevätpä kevät! Tänään on paistanut aurinko ja valkovuokot ovat kukkineen ja kaikki oikein piikikkäät juhannusruusut ovat tunkeneet versojaan esiin niin, että voi hetki hetkeltä seurata kasvun ihmettä. Kuvassa meillä on mukana jotain sellaista, mistä emme ole osanneet edes unelmoida, mutta joka on kuulemma ehdottoman tärkeä jokaiselle naiselle eli kulmakarvaharja. Saimme sen lahjaksi, mutta huomasimme vasta äsken itsekin, että eihän meillä edes ole kunnon kulmakarvoja. Sääli, tämä olisi pelastanut meidät kaikissa niissä tilanteissa, joissa silmien yläpuolella oleva kasvusto pitäisi ehdottomasti saada kuriin ja järjestykseen.

Meillä on lämpimän päivän kunniaksi kevyttä päällä. Asujen kuviot on valittu ihan tarkoituksella eli Pirjolla on lehmä- ja hevoskuvioinen liivihame, Purjolla puolestaan erivärisiä kukkia. Näillä mekoilla meillä on tarkoitus virittäytyä päivän aiheeseen eli lantakuoriaisiin. Ne ovat kuolemassa sukupuuttoon laiduntamisen harvinaistuessa, ja nyt ollaan aloittamassa ihan kokonainen tutkimusprojekti, jossa pääosassa ovat sontiaiset. Helsingin yliopistossa on tutkijaryhmä, joka on kiinnostunut lehmänläjien hajottamiseen osallistuvien ötököiden elämästä. He etsivät reppaita nuoria, jotka pientä rahallista korvausta vastaan tonkisivat tuoreita ja kesän mittaan hiljalleen vähemmän tuoreita lehmänläjiä valmiina pyydytämään jokaisen löytämänsä hyönteisen.

Maanlaajuiseen lantakuoriaishankkeeseen osallistuvien pitää saalistaa ötököitä tarkkojen ohjeiden mukaan pitkin maata. Ennakko-oletuksena on, että lehmänläjissä eri maakunnissa on erilaisia lantakuoriaisia ja tämä taas aiheuttaa sen, että läjät hajoavat tahi maatuvat eri tahtiin sen mukaan, mikä niitä muhentaa. Innokkaat läjäprojektilaiset seulovat nautojen ulostejätöksiä säännöllisin välein ja toimittavat saaliinsa edelleen. Voimme kuvitella kaikkien projektiin osallistuvien nuorten iloa heidän löytäessään puolituoreesta läjästä vaikkapa mantuaisen, lantiaisen tai peräti laakasittiäisen. Siinä sitä olisi iloa kyseinen yksilö kaikkien ohjeiden mukaan käsitellä ja purkittaa lähetettäväksi tutkijoille tarkemmin tarkasteltavaksi. Kesän mittaan puuhaa laitumilla on noin kymmenen päivän välein, mutta kuten ohjeessa sanotaan:

 "Yhden lehmänläjän käsittely vie varttitunnista puoleen tuntiin, pikkueläinmäärästä riippuen. Näytteenotto voi siis viedä kaksi tai kolmekin tuntia. Näytteenottajana Sinulta vaaditaan kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, sillä jokainen lehmänläjä on tutkimuksen kannalta yhtä tärkeä. Ota eväät mukaan, ja pidä välillä tauko - työn pitää olla hauskaa!"

Jos asia kiinnostaa, löytyy lisää tietoa hankkeen omalta sivustolta. Me emme jostain syystä intoutuneet ajatuksesta möyriä pieneliöiden ja ötököiden kansoittamissa muhevissa lantakasoissa edes tutkimustarkoituksessa. Ainakaan eväitä emme arvaisi ottaa mukaan, sen verran epämukavalta piknik-paikalta käytetty laidun eriasteisine "liukumiinoineen" tuntuu, Maailmankaikkeuden tasapaino ja yliopistojenvälinen laatukilpailu varmaan tarvitsevat tietoa sontiaisten möyhennystehokkuudesta, mutta me emme ole ollenkaan varmoja siitä, olisiko tässä juuri sellainen kesätyö, johon kaihoaisimme.