Photobucket

Ajoittain harkitsemme tekevämme kuluttajaystävällisiä blogipäivityksiä, joista olisi hyötyä kaikille niille, jotka epähuomiossa ovat tänne ajautuneet. Kummallista kyllä, läheskään jokainen ei ole kiinnistunut nukenvaatteista tai edes baby born nukeista. Siksi olemme tänään autoilijoiden ja automatkaajien asialla.

Tosin voi olla, että jos hakukoneella etsii vastausta kysymyksiin "paras hamemalli kookkaalle" tai "voinko laittaa mustat pitsilegginsit häihin?", niin ei ole kiinnostunut autoista ollenkaan. Silti noilla kysymyksillä on tässä kuussa tänne blogia lukemaan päädytty. Vastaus ensimmäiseen on, että paras malli on yleensä tarpeeksi iso, pienessä näyttää helposti siskonmakkaralta. Toiseen kysymykseen vastaamme yhtä ehdottomasti, että et voi, paitsi jos olet 13v ja täynnä angstia, jota haluat korostaa sillä mustalla värillä, ja jos niiden legginsien kanssa käytät nilkkapituista mekkoa.

Autoilu on meille ajankohtaista, koska jouduimme muistaaksemme eilen hirveässä helteessä ajelemaan ainakin sata kilometriä otsikon mukaisessa autossa. Emme suosittele vastaavaa tekoa kenellekään! Kyseinen Octavia on jo hieman varhaisempaa vuosimallia (huhujen mukaan viime vuosisadalta) ja sen mittarissa on kunnioitettavat lähes 300 000 kilometriä. Tästä johtuen siinä ei enää oikein toiminut mikään niin hyvin kuin hieman tuoreemmissa lajitovereissaan. Tankissa oli kengurubensiiniä, sillä joka kerta liikennevaloista lähdettäessä auto ensin murisi miehekkäästi ja sitten loikkasi muutaman metrin kuin näyttääkseen, että vanhakin vielä jaksaa. Valitettavasti siihen loikkaan ripeys jäikin eli vain alamäessä myötätuulella saatoimme saavuttaa keskieurooppalaisilla moottoriteillä pakollisen miniminopeuden. Onneksi olimme Suomessa, jossa alhaisella nopeudella ajaessaan sakkojen sijaan vain kerää peräänsä hermostuneita kanssa-autoilijoita, joiden säälinsekaiset katseet ohitustilanteessa kertoivat meille paikkamme. Mummovauhti mikä mummovauhti.

Kyseisessä Skodassa ei ole ilmastointia. Se tarkoitti eilen sitä, että sisätiloissa olisi voinut ajon aikana saunoa käyttäen kojelautaa kiukaana. Olimme nimittäin jättäneet auton keskipäivän helteeseen varjottomalle (mutta ilmaiselle!) parkkipaikalle, jossa auringon lempeä lämpö oli tehnyt tehtäviään. Sisälämpötila oli noussut asteille, joissa ihminen ja mikä ettei nukkekin herkästi hikoilee. Ilmastoituun autoon tottuneille kokemus oli sekä kiusallinen että karmea. Toisaalta sitä oppi myös tuntemaan kiitollisuutta kaikkia niitä viisaita insinöörejä kohtaan, jotka olivat menneet keksimään ilmastoinnin ja asentaneet sen autoon.

Tällä ajokokemuksella suosittelisimme välttämään kyseistä autoa, jos se vain on mahdollista. Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, että ikäänsä nähden Octavia oli vielä kohtalaisen reipas ja ulkoisesti melko hyvin säilynyt. Siinä ei ole mitään laajoja ruostevaurioita tai ruttuja, jotka kielisivät huonoista elämäntavoista tai taipumuksesta hakeutua vaikeuksiin. Jopa lasinpyyhkijät toimivat, kunhan ensin keksimme, miten ne saa viuhtomaan. Näin jälkikäteen ajatellen ei ehkä ollut hurjan hyvä idea kokeilla liikennevaloissa, miten mikäkin vipu ja vipstaaki toimii, mutta juuri sillä hetkellä se tuntui järkevältä. Viereisillä kaistoilla saattoi olla pientä epätietoisuutta ajoaikeistamme vilkutellessamme valoja, säädellessämme penkkejä ja lopulta väännellessämme sivupeilejä manuaalisesti eli vanhanaikaisesti käsin.

Lopulta päädyimme turvallisesti kotiin. Tämän hellepäivän ihmeisiin kuuluvat takapihan unikot, joita yllättäen on yhteensä viisi kappaletta. Tavallisesti perennapenkistä ponkaisee kukkimaan vain yksi ainoa yksilö, joten nyt vietämme unikkojen juhlavuotta. Kuva on tuolla blogin alalaidassa. Me olemme omassa kuvassamme toisessa päässä samaista perennapenkkiä (ihana sana, siitä tulee sellainen olo kuin meillä olisi myös puutarhablogi, kunhan emme kerro, että perennapenkissä kasvaa runsain mitoin myös monivuotista nokkosta...). Tämä kanssamme kuvaan halunnut kasvi on joku angervo, ja se otti meidän runsaaseen syleilyynsä. Meillä on vaaleansiniset asut eli Pirjolla kukkakuvioinen haalari ja Purjolla muuten vain kuvioinen liivihame. Näissäkin on tänään tuntunut aika ahdistavalta eli odotamme jo innolla ensi viikon viileämpiä kelejä. 

 

Photobucket