Photobucket

Nimittäin sateenvarjoa, vaikka säätiedotuksissa ihan amerikkalaisia satelliittiennusteita myöten vakuutettiin, että viimeistään klo 15.00 pilvistä putoilee vettä sellaisia määriä, että varmasti kastuu. Vaan miten kävi: kun sateen piti alkaa, tulikin esiin aurinko. Siinä sitä sitten seisoimme keskellä Särkänniemen huvipuistoa ja nauroimme makeasti. Ihan turhaan oli autossa varavaatekerta ja jopa paksu pyyhe siltä varalta, että olisimme niin likomärkiä, että koko auto kastuisi.

Tänään on siis riekuttu koko kesän edestä Tampereella korkean näköalatornin juurella. Olimme portilla melkein ensimmäisinä, joten saimme aika lailla jonottamatta siirtyä vempaimesta toiseen melkein tunnin verran. Tässä jos missä pätee vanha viisaus, jonka mukaan aikainen lintu löytää varhaisen madon ja aikainen huvipuistoilija voi puolestaan vapaasti valita kieputtimensa. Osasyynä vähäiseen väkimäärään saattoi toki olla tuo harhaanjohtanut sääennuste, joka ehkä pelotti varhaisimmat kävijät siirtämään lähtöään muutamalla tunnilla.

Henkilökohtainen ongelmamme on se, että päämme ei kestä kroppamme samanaikaista ylösalas, eteentaakse ja sivulta toiselle liikettä. Jostain syystä huvipuistoihin hankitaan juuri tällaisia laitteita, joissa ideana on syöksyä holtittomasti hurjaa vauhtia paikasta toiseen mieluiten pää alaspäin. Meidän mielestämme se ei ole ihan normaalin nuken hommaa, joten esitämmekin, että hankintalistoille laitettaisiin jotain moderneja kummitusjunia ja ketjukaruselleja, joihin mekin uskaltautuisimme. Emmekä panisi lainkaan pahaksemme, vaikka laitevalikoimaa kartutettaisiin useilla sähköautoradoilla, sillä me jos ketkä rakastamme ajelua. Miten olisi miniformularata?

Jokaisen huvipuistokäynnin lopuksi me kipitämme narunvetokojulle, maksamme noin kaksi euroa ja tempaisemme toiveikkaina nyöristä, sillä teoriassa meillä on mahdollisuus saada iso nalle tai edes apina. Yleensä saamme noin 20 sentin hintaisen kynän tai muovikrääsää. Tämä kerta ei ollut poikkeus. Purjo sai puhallettavan pesäpallomailan (!) ja Pirjo säästöpossun mallia delfiini. Liitämme ne mukavien muistojen joukkoon, ellei Purjo sitten mätki sitä ilmatäytteistä mailaansa rikki. Koko kotimatkan hän huitoi sillä milloin kärpäsiä, milloin vastaantulevia autoja osumatta onneksi kumpiinkaan.

Vaatepuolella otimme rennosti osin siksi, että sadetta oli luvassa ja osin siksi, että huvipuistossa ei kannata olla kovin söpöstelevässä asussa. Pirjo halusi sävyttää itsensä turkoosiin, Purjo sähkönsiniseen. Koska sopivaa paitaa ei löytynyt, piti tyytyä siniraitaiseen vaihtoehtoon, jossa on somisteena hevoinen. Luitte ihan oikein: tuo eläin on hevonen i:llä.