Photobucket

Kuva on onneton, mutta asia tärkeä: kypärä päähän, jos ajelet pyörällä! Olemme saaneet tavallisesti luotettavalta taholta tietää, että osa pyöräilijöistä ei ymmärrä suojata pääkoppaansa, vaikka anatomisten faktojen perusteella heillä on vain yhdet aivot. Tai siis jos olemme tarkkoja, niin niitä aivoja on kahdet, isot ja pienet, mutta yhdellä ihmisellä on vain yksi pari tälllaisia kapistuksia ja ilman niitä ei oikein pärjää. Ainoa keino suojella kalloaan liikkuessaan pyörällä, on laittaa kypärä päähän.

Pelottelumielessä voimme kertoa, mitä tapahtuu, jos huolettomasti kaikkien liikennesääntöjen mukaan fillaroidessaan kohtaa auton, joka on ihan yhtä huoleton, mutta valitettavan säännötön. Yleensä pyöräilijä ei edes ehdi huomaamaan, kuka tai mikä hänen kimppuunsa kävi, sillä jo sellaisella 50 km/h kaupunkinopeudella etenevä aúto on yllättävä päällekarkaaja. Ensin kuuluu jonkinlainen RUTS, kun auto osuu pyöräilijään. Siinä meni reisiluu ja polvi, nilkkakin vääntyi. Pyöräilijä ei enää istukaan tukevasti satulassa, vaan lentää yli ohjaustangosta. VIUH. Sitten maan vetovoima saa otteen liitelijästä ja pyöräilijä putoaa maahan. KOPS. Siinä murtui lantio muutamasta kohdasta. RÄTS. Hyvästi ehjät kylkiluut ja kädestä ainakin värttinäluu. Vaistomaisesti iskua vaimentamaan ojentunut käsi alkaa olla toimintakyvytön. Ja lopuksi kuuluu vaimea POKS, kun joko kypärä tai kallo osuu katukiveykseen. Ensimmäisessä vaihtoehdossa kuuluu yleensä myös RITS kypärän pinnan naarmuuntuessa. Toisessa vaihtoehdossa ei kuulu enää mitään.

Sitä voi ihan itse päättää, onko pääkopassa jotain niin ainutlaatuista, että sitä haluaa suojella. Luita voi kipsata paikalleen ja ruhjeita paikkailla, mutta muhentuneet ja turvonneet aivot  eivät palaa ennalleen. Niin että älä turhaan käytä pyöräilykypärää, jos olet todistettavasti tyhjäpää. Toisaalta jo se käyttämättömyys kertoo muille, että mitään kovin arvokasta ei kallosi sisällä tapahdu, koska et edes itse viitsi sitä suojata.

Tämä kuvamme kypärä on uunituore, jos siis päänsuojasta voi tällaista adjektiivia käyttää. Se on hankittu henkilölle, joka ei ymmärrä omaa parastaan vaan uskoo vankasti, että tuuhea hiuksisto, tuntikausien föönaus ja kihartelu, runsas määrä hiuslakkaa sekä kohtuullinen varovaisuus suojaavat pyöräilijää rauhallisessa maantieajossa. Olemme eri mieltä, ja hankimme tällaisen muodikkaan pottamallisen kypäränä, jota varmaan voisi talvella käyttää mäkihypyssä suojavarusteena. Todennäköisesti tämä kyseinen kypärä ei koskaan mäkeen pääse, mutta voihan tämän laittaa päähänsä katsellessaan televisiosta Itävallan mäkiviikkoa. Tai no ainakin tätä voi käyttää rullaluistellessa, mutta ohjeen mukaan ei milloinkaan mopoillessa.

Me emme kypäriä tarvitse, mutta aurinkohatulle olisi pian käyttöä, sillä loppuviikoksi on taas luvattu hellettä. Meillä on Nanson hedelmäisestä trikoosta kelpoisia kesäasuja eli Pirjolla uimapuku ja Purjolla hellemekko. Päätimme kokeilla photobucketin tarjoamaa mahdollisuutta puhe- ja ajatuskupliin, mutta kuten huomaatte, meillä ei ole kovin runsasta verbaalista aivotoimintaa, koska kupliin ei osunut yhtään asiaa.