Photobucket

au paireiksi voisimme tulla me, jos ette jaksa niitä hoitaa!

Arvatkaa, olemmeko häätunnelmissa. Protokollan mukaan Albertin ja Charlenen vierailla pitää olla hattu päässä, joten meilläkin on tällaiset leveälieriset päähineet. Otimme kuvaan mukaan myös Wirallisen Häälahjan eli tuon kuvassa etualalla olevan romanttisen laatikon, jonka sisällä on salaisuus. Albert ja Charlene eivät toivoneet häälahjaksi rahaa voidakseen maksaa kemunsa, mikä on nykyhäissä hyvin epätavallista. Siksipä he saavatkin paljon kaikkea sellaista, mistä eivät ole osanneet uneksiakaan, esimerkiksi lahjoituksia hyväntekeväisyysjärjestöille.

Mekoissa meillä on kaikkea mahdollista eli tylliä, pitsiä, satiinia ja vähän kimallustakin. Hatuissa tärkeintä on oikein leveä lieri, jotta emme ruskettuisi. Toisaalta tälläisen "räystään" alla saattaa ottaa pienet päivätorkut, jos juhlallisuudet pitkästyttävät. Tuulisella säällä nämä lentävät päästä samantien, joten onneksi tänään ei ole myrskyä.

Meistä tuntuu siltä, että olemme nyt saaneet yliannoksen kuninkaallisia hääjuhlia. Kiitos ei enempää pariin vuoteen. Emme aseta tunteikkuusjärjestykseen Victorian, Catherinen ja Charlenen häitä, vaikka tässä katsellessa ihan vähän mieleen tuli ohjelma Neljät häät. Siinä morsiamet käyvät toistensa vihkiäisissä ja pisteyttävät niitä. Tosin kuningatar Elisabeth ei ole päästänyt pojanpoikaansa vaimoineen näihin juhliin, vaan lähetti nuorimman poikansa Edvardin, jonka toimenkuvassa nähtävästi on kirjoitettuna "eurooppalaiset hää- ja vihkitilaisuudet". Ainakin Charlene näytti käyneen Victorin häissä hakemassa omalle puvulleen mallia. Tehkää vaikka nettivertailuja!

Jotenkin emme usko, että Albert pitää päivällisillä omalle morsmaikulleen tunteikasta puhetta prinssi Danielin tapaan. Sen sijaan ympäristöasioista kiinnostunut ruhtinas voi hyvinkin opettaa häävieraille kompostointia ja ruhtinatar Charlene saattaa intoutua demonstroimaan perhosuinnin käsiliikkeitä. Tuntuu kovin vaikealta kuvitella, että näissä häissä olisi mitään yltiöromanttista nuorempien kuninkaallisten tapaan. Ehkä meille on kehittynyt hääallergia!

Koko päivän näihin juhliin valmistauduimme, ja nyt on hieman tyhjä olo. Näin käy usein silloin, kun on oikein kovasti odottanut jotain ja sitten huomaa, että ei se nyt niin kaksista ollutkaan. Sellaisina hetkinä on iloinen (kuten tänään) siitä, että ei ole lähtenyt juhlahulinaan tuhansien kilometrien päähän vaan istuu omalla kotisohvalla. Tässä on paljon helpompi olla vähän pettynyt kuin satojen televisiokameroiden edessä. Ruhtinasparin häissä kuvaaja zoomasi koko ajan Charlene-reppanan kasvoihin, jolloin jokainen tunteenpoikanen sai megalomaaniset mittasuhteet. Ehkä morsiamen oli parasta yrittää pysytellä oikein ilmeettömänä, ettei vain jotain pientä hymyä olisi tulkittu väärin. Me taas saimme huoleti nauraa käkättää häävieraiden omituisille hatuille ja kummallisille väriyhdistelmille, sillä täällä ei ollut kuvausryhmää lähimaillakaan.