Photobucket

Hyvä täyttä kurkkua huutava tyttö!

Me ymmärrämme sinua. Sinulla on täysi oikeus huutaa ilmoille kaikki se surusi ja hätäsi ja pettymyksesi, jota äitisi ehdoin tahdoin haluaa aiheuttaa. Vaikka se meistä kanssaostelijoista ei ole miellyttävää kuultavaa ja vaikka me katsomme sinua paheksuvasti, niin tiedämme, että vika ei ole sinussa vaan siinä vanhemmassa, joka jättää uudestaan ja uudestaan kasvatusvastuunsa puolitiehen kuvitellen, että julkiset tilat ovat parhaita paikkoja tehdä lapsille selväksi elämisen rajat.

Kyllä, me tiedämme maan johtavien lastenpsykiatrien suosittelevan vanhemmille pettymysten tuottamista lapsilleen. Sen sinun äitisi totisesti osaa. Siinä te seisoitte eilen eineshyllyn luona, sinä ja sisaruksesi sekä äitinne, etsimässä juuri sitä lempipizzaa, jonka äitisi oli luvannut ostaa. Valitettavasti se oli loppu. Hyllyssä oli siinä kohdassa iso tyhjä kohta, ja vaikka miten etsit koko pitkän kylmähyllyrivin päästä päähän, ei toivottua tuotetta löytytynyt.

Sinun alahuulesi väpätti, mutta sen sijaan että äitisi olisi todennut, että tämäpä surullista, meidän täytyy löytää jotain muuta tilalle, käänsikin hän veistä haavassa. Tämä pettymyksentuotto-orientoitunut vanhempi näytti uudestaan ja uudestaan tyhjää hyllyä ja toisti ääni riemusta väristen, että "ei niitä ole, ei löydy mistään, nyt et saakaan pizzaa".

Ja sinä huusit, pieni tyttö, kuin samaan aikaan olisi katto pudonnut, jalka katkennut ja television lempipiirretystä kadonnut ääni yhtäkkisesti. Äitisi ei yrittänytkään keksiä ratkaisua ongelmaan, vaan hän jäi ilakoimaan sitä, että muuten niin yksitoikkoisella kauppamatkalla saattoi kuusivuotiaalleen tuottaa totaalipettymyksen ja saattaa tämän tilaan, josta ei ilman ohjausta ollut poispääsyä. Sen sijaan että äiti olisi hakenut ratkaisua, myhäili hän tyytyväisenä muille ostoksille tulleille ja kertoi, että "tytöllä on kamala uhma, mutta ei niille pidä antaa periksi". Periksi mille? Lapsi ei vaatinut mitään tilalle, lapsi ei vain osannut jatkaa eteenpäin pettymyksensä jälkeen, joten huuto jatkui ja jatkui äidin lietsoessa lapsiparkaa uudelleen ja uudelleen muistamaan, mistä kaikki sai alkunsa. Katso, lempipizzasi on loppu, ei se huutamalla hyllyyn ilmesty!

Hyvä pieni tyttö, kyllä se pizza olisi siihen hyllyyn tullut, jos äitisi olisi käyttänyt sitä toista hieman autiossa pääkopassaan vipeltävää aivosolua ja tajunnut kysyä myyjältä, olisiko varaston puolella täydennystä. Hyvin usein on, mutta kukaan ei vielä ole ennättänyt sitä myymälän puolelle tuomaan. Olisit saanut pettymyksesi, mutta myös seuraavan kerran varalta keinoja ratkaista ongelma. Siitä olen samaa mieltä äitisi kanssa, että huutamalla ei pääsääntöisesti saa haluamaansa, mutta jos on aina hiljaa, ei ikinä saa mitään.

Ehkä nämä nihkeät hellepäivät saavat kaikki vähän hermostuneiksi. Mekin asetuimme uimapuvuissamme komean kellokukkasen äärelle kuvattaviksi. Huomatkaa, miten hienosti uikkariemme väri sointuu kukkien sävyihin. Vaikka ei ole oikeasti järkyttävän kuuma, niin on ainakin hiostava ilma.

Ai niin, pieni kirkuva tyttö, toivomme, että jatkat huutamista myös kotona korkealta ja kovaa. Olisi hyvä, jos pitäisit järkyttävää meteliä tunnista toiseen, olipa siihen syytä tai ei. Se olisi ihan oikein äidillesi, joka ei kasvatusvallanriemussaan vaivautunut ottamaan huomioon kanssaihmisiä vaan lietsoi sinua huutamaan kaupassa kuin sumusireeni. Tee sitä samaa kotona, äitisi jos kuka on sen ansainnut.