Photobucket

Niinpä meidän piti lähteä marjaan. Vanhoissa saduissa ja esihistoriallisissa tarinoissa jostain 60-luvulta marjaanlähtö tarkoitti sitä, että piti ottaa kori ja eväät ja kaikkea muutakin rekvisiittaa ja suunnistaa salomaille tai vaihtoehtoisesti puutarhaan. Nykypäivänä kaikki on toisin eli marjastaminen tarkoittaa sitä, että ajellaan market-alueella kaupasta toiseen ja tiiraillaan, mistä löytyy halvin viiden kilon marjalaatikko tänään poimittuja mansikoita. Kokonaistaloudellisesti edullisinta olisi ostaa marjansa ensimmäisestä myyntipisteestä, mutta siitä puuttuisi kaikki se jännitys, mitä ennen koettiin väistellessä marjamättäiden luona susia ja karhuja. Nyt tehtävänä on löytää edullisin laatikollinen, jossa on mahdollisimman vähän homeisia marjoja.

Kerran kauan sitten ostimme mansikkalaatikkomme ukkossateen jälkeen. Sitä erehdystä emme tee enää koskaan. Marjat olivat hiekassa, mullassa ja erilaisessa liassa ja ne piti pestä. Luitte aivan oikein: jokainen yksilö piti huuhdella, sillä hiekka ei ole mansikkahilloreseptissä missään osassa. Viisastuimme siis vahingosta, ja sen jälkeen olemme aina muistaneet kysyä, onko marjanpoiminta-alueella satanut viimeisen kahden vuorokauden aikana.

Näiden kuvaan halunneiden marjojen nimi oli muistaaksemme Polka. Puutarhasivujen mukaan se on "voimakaskasvuinen, erittäin satoisa lajike, marjat keskikokoisia, kiinteitä, kiiltävänpunaisia, maultaan erinomaisia." Me olemme aina luulleet, että mansikat noin ylipäätään ovat punaisia, mutta nyt on värivalikoimaan siis lisätty kiiltävänpunainen. Maku oli erinomainen. Korostamme verbiä "oli", sillä kaksi tuntia kuvauksen jälkeen marjaostoksesta ei ollut jäljellä kuin tuo pahvilaatikko.

Mansikat ovat hyvä tapa valkaista hampaat. Me emme ole ihan varmoja, valkaistuvatko hampaat ihan hurjaa vauhtia, jos syö pari litraa mansikoita vai pitäisikö sittenkin tyytyä ottamaan muutama marja, joita hierotaan hampaisiin. Teimme varmuudeksi molemmat temput eli hankasimme mansikoilla hampaitamme ja lopuksi söimme marjoja niin että napa natisi. Mansikasta voi kuulemma tehdä jopa tahnan, jota sitten harjata hampaisiinsa, mutta niin pitkälle me emme sentään menneet. Joku raja se on meidänkin hurahtamisellamme kaikenlaisiin kokeiluihin.  

Vaatepuolella hempeä puuvilla on valttia. Pirjon ruutumekossa on satiininauhaa koristeena ja Purjon mekossa on käytetty luovasti kahta erilaista kangasta. Tällaisissa mekoissa ei pitäisi lähestyä mansikoita, sillä vaikka ne valkaiseva hampaita, saa niistä melko lähtemättömiä tahroja vaatteisiinsa. Niihin puolestaan auttaa liottaminen piimässä tai hapantuneessa maidossa.