Photobucket

Soittakaa vain läänineläinlääkärille, paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen ja vaikka kettutytöillekin, mutta me emme kadu mitään! Vaikka kaikki kotieläimemme tulisitte yön synkeinä hetkinä vapauttamaan, niin emme sittenkään aio anoa armoa.

Meidän toilettiimme, jota myös pikkuvessaksi kutsutaan, oli pesiytynyt hämähäkki. Normaali nukke kirkuisi kovaa ja korkealta että IIK, mutta me emme. Sen sijaan ajattelimme, että siinäpä mitä mukavin kotieläin: ilmainen, vähäruokainen ja todennäköisesti sellainen, että sitä ei tarvitse ulkoiluttaa. Hämähäkki oli tehnyt pesän lattialle pudonneeseen wc-paperirullaan. Kaikesta päätellen se oli pesinyt siellä jo tovin, mikä kertonee meidän innostamme kurkkia laatikostojen alle (ja osin myös siitä, että emme siivoa erityisen ahkerasti paikkoja, jonne ei tavallisesti katsella).

Yleensä hämähäkkimme viihtyi varsin hyvin kodissaan, mutta iltaisin sillä oli tapana kiipeillä pitkin seiniä. Opimme jo toilettiin mennessämme ensin katsomaan lattialle, jotta emme talloisi lemmikkiämme liiskaksi, ja sen jälkeen ylöspäin, jotta emme saisi sitä niskaamme. Yhteiselomme sujui ainakin meidän puoleltamme varsin sopuisasti tähän aamuun asti.

Tänään pestessämme hampaitamme tajusimme, että ennen niin rauhallinen lemmikkimme oli saanut jonkinlaisen raivotautikohtauksen ja hyppeli vimmatusti ympäriinsä. Ne hypyt eivät olleet mitään pikkuruisia töpähtelyjä vaan valtaisia loikkia suhteessa hämähäkin kokoon. Ensin mietimme, että meidän täytyy välittömästi ottaa yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin ja lähteä hankkimaan lemmikillemme apua. Sitten muistimme, että edes pieneläinhoitajien koulutukseen ei kuulu valinnaisena kurssina kotihämähäkkien elvytystä tai yleisimpien taudinkuvien tunnistamista

Ja jos nyt taas rehellisiksi heittäydymme, niin aloimme jo olla kohtalaisen kyllästyneitä kotieläimeemme. Se ei satunnaista hyppimistä ja kohtalaisen tuloksetonta verkonkutomista lukuunottamatta tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin mulkoili meitä vessapaperirullastaan. Olemme niin lyhytpinnaisia, että alun toista viikkoa kesähämähäkinhoitoa alkoi riittää meille. Teimme siis sen, mikä yleensä tehdään kesäkissoille eli huiskaisimme lemmikkimme luontoon ja laitoimme ulko-oven perässään kiinni.

Jos joku sisäisen hengenpalon riivaama eläintenystävä nyt löytää  kesyn hämähäkkimme luonnosta ja vie sen löytöeläintaloon, niin turha kuvitella, että kävisimme sitä sieltä kotiin noutamassa. Ymmärrämme eläinystävien tuskan, sillä näin syksyllä luonnosta löytyy runsain mitoin kaltaistemme lyhytpinnaisten kotieläinaktivistien hetkellisesti hoivaamia villejä hämähäkkejä, jotka taistelevat ravinnosta matoista pudisteltujen villakoirien kanssa. Niitäkin meiltä pääsi lauantaina karkuun toistakymmentä, kun emme huomanneet puistella mattoja aidatulla alueella. Myönnämme tekomme, mutta emme kadu sitä.

Vaatepuolella muistutamme kaikkia, että vihreä on syksyn väri. Pirjon mekon helma on taftia ja yläosa kuviollista silkkiä. Huomatkaa, että pääntie on huoliteltu samasta kuviokankaasta leikatulla vinokaitaleella. Se antaa huolitellun ja viimeistellyn vaikutelman. Purjon essumekossa on idearikkaasti yhdistelyt kahta kukkakangasta, joissa molemmissa toistuvat valkoinen ja vaaleanpunaisen eri sävyt. Pääntien reunassa  on tismalleen mekon ruutukuvioita muodostavien punertavien raitojen värinen kaitale. Molemmissa mekoissa on takana tarrakiinnitys.