Photobucket

Ompelijamme osti taannoin ison pussillisen juhlavaatekankaita, ja vaikka mitään erityistä syytä juhlimiseen ei ole, niin meillä on seuraavien viikkojen aikana esiteltävänä melkoinen määrä vaaleanpunaisia höttöhörhelöasuja. Mistä tuli mieleemme, että jos aiotte hankkia vanhojentanssipuvun ensi helmikuuksi, kannattaa käväistä Unelmapukujen sivuilla ihastelemassa mallistoa.

Nämä ovat meidän omasta unelmapuvustostamme. Pirjon mekossa helma ja hihat ovat kimalluspilkullista kangasta ja komeuden kruunaa vyötärölle kiinnitetty kultalankakoristeinen nailonnauha. Olisimme halunneet sanoa, että silkkinauha, mutta koska se ei silkkiä ole,  ei sellaista väitetä. Purjolla on mekko, jonka helma ja hihat ovat samettipainettua organzaa. Lisäjuhlavuutta antaa helmaa kiertävä laskosnauha. Pirjon mekossa on vaaleanpunainen vuori ja Purjolla valkoinen. Molemmissa asuissa voi mennä vaikka mihin tai olla ihan vain kotona, kuten me nyt.

Olemme sitä mieltä, että kotipukeutumiseen kiinnitetään aivan liian vähän huomiota. Koska kotona oleskellaan paljon, olisi jo oman mielenterveyden kannalta tärkeää, että siellä oltaisiin oikein nättejä. Miksi turhaan laittaa hiuksia kiharalle ja pilkettä silmään vain silloin, kun mennään juhliin tai synttäreille. Siellä kaikki muutkin ovat somimmissa asuissaan ja täynnä täpinää, joten oma ihanuus on vain pisara meressä. Kotona sen sijaan hyvin harvoin tapaa ketään pitseissä ja röyhelöissä nauttimassa elämästään. Miksi emme panostaisi kotipukeutumiseen?

Olemme vasemmalla korvalla tutustuneet päiväkotipukeutumiseen. Muutamassa päiväkodissa on annettu erikseen ohjeet, että ei kannata tuoda mitään kovin kauniita tai uusia vaatteita, sillä niillä on taipumus hoitopäivän aikana kadota. Erityisen mielellään karkailevat lapsen omaan lokerikkoon jätetyt varavaatteet, joiden poistumista eivät estä edes kissankokoisin kirjaimin tehdyt nimikoinnit. Joskus kadonneet vaatteet hakeutuvat löytökoriin, mutta aika usein ne poistuvat tästä todellisuudesta sen enempiä ääntä pitämättä. Erityisen paljon vanhemmat joutuvat etsimään kurapukuja ja kumisaappaita, joiden ei uskoisi kovin helposti pujahtelevan väärille teille.

Aika kummallista, että ei kehdata ääneen sanoa, että vaatteita varastetaan. Epähuomiossa väärälle lapselle eksyneet vaateparret palautuvat yleensä seuraavana päivänä takaisin, joten oikeasti kadonneet eivät ole vahingossa joutuneet uuteen kotiin vaan ne on otettu tarkoituksella ja vakaasti harkiten. Joskus me mietimme, millainen äiti tai isä vaanii päiväkodissa naulakoitten luona muiden lasten uusia vaatteita viedäkseen ne mennessään. Ovatkohan he valmiiksi luihun näköisiä vai naamioituneet oikein tavallisiksi?

Sellaisten vanhempien takia me emme voisi ikinä mennä päiväkotiin tällaisissa tamineissa. Ehkä myös hoitajat sanoisivat sanan tai kaksi väittäen, että näissä asuissa ei ole sopivaa tulla hoitoon. Siellä pitää olla käytännöllistä ja helposti päälle puettavaa sekä sellaista, jonka voi tarvittaessa sotkea. Rimpsut ja röyhelöt eivät oikein ole suosiossa, mikä on harmillista, sillä päiväkodissa jos missä pitäisi kaiken käytännöllisyyden keskellä olla jotain nättiä.