Photobucket

Arvasitte ihan oikein. Me olemme viikonlopun aikana kuunnelleet radiota. Sieltä löysimme tuon otsikon kauniin sanat tismalleen noin äänettynä, mutta hieman eri lauseista. Oletamme, että radioon - niin paikallis- kuin yleis- -pyritään ensisijaisesti palkkaamaan tavalla tai toisella puherajoitteisia henkilöitä. Ehkä heitä pestaavat eri tavoin kuulo-ongelmaiset, jotka eivät muutaman työnhakuhaastatteluminuutin aikana havaitse puheentuottamisen ongelmakohtia ja monipuolista mongerrusta.

Tuttuahan on jo pitkään ollut kieleemme pesiytynyt loppukiekaisu, jota muuten itsekin huomaamme käyttävämme. Korotamme ja kimeytämme ääntämme aina sanomamme lopussa aivan kuin alleviivataksemme sitä, että tämä tässä oli nyt tärkeää. Sen lisäksi tavallista on ässän sössötys, joka saa puhujan vaikuttamaan siltä kuin hän olisi muutama tunti sitten päässyt pois viisaudenhampaan poistosta eikä kokoleukapuudutus vielä ole kokonaan haihtunut. Ässän suhauttelu on erityisesti muodissa teini-ikää puolin tai toisin lähentelevien naisten joukossa ja tuntuu yleistyvän erityisesti niiden parissa, joiden on ihan pakko laittaa kieleensä lävistys. Se muuten on asia, jota meidän on joka tapauksessa äärettömän hankala ymmärtää, mutta siitä lisää joskus myöhemmin.

Näitä molempia ääntelytapoja sata kertaa ärsyttävämpää on suomen puhuminen laiskasti otsikkomme tapaan. Siihen tuntuvat syyllistyvän niin toimittajat kuin haastateltavatkin. Kyseessä ei edes ole murre, jolloin voisi vedota jonkun kielipuolisen alueen yleiseen tapaan, vaan silkka viitsimättömyys ääntää kieltämme kunnolla. Ärsytyskynnyksemme nousee jo aamuvarhain, jos avattuamme television satumme kuulemaan "Huamenta Suamen olevan vuarosssa seuraavana". Uskokaa tai älkää, me vaihdamme välittömästi kanavaa, tulipa muualta mitä tahansa.

Meillä onkin kuvassa aamuun varsin sopivat yömekot. Ne ovat trikoota ja niissä on pupukuvioita. Näissä asuissa on pukemisen helpottamiseksi olalla tarrakiinnitys. Se on paljon kätevämpi kuin yhtenäinen pääntie, sillä kätemme eivät edelleenkään taivu kovin kaksisesti. Tuossa edessä on vierailulla käväissyt sveitsiläiseen hengenpelastukseen erikoistunut koira eli aito jalokivinoutaja, jolla on kaulassaan punainen pussukka. Sinne sopii laitella meidän pelastamiseksemme tarkoitetut rubiinit ja smaragdit. Timantithan ovat tytön parhaita ystäviä eikä ystäviä voi olla koskaan liikaa.