Photobucket

Otsikossa se tämän päivän asia tyhjentävästi sanottiin. Olemme nimittäin tässä viime aikoina tutustuneet moneen erilaiseen yleiseen tai ainakin puolijulkiseen mukavuuslaitokseen, joiden kaikkien yhteinen nimittäjä on hankaluus saada näppeihinsä wc-paperia ilman, että tekee akrobaattisia ojennuksia ja kieputuksia.

Olemme istuneet toiletissa, jonka ihan todistettavasti on suunnitellut nimekäs ja kallis sisustusarkkitehti. Hän oli kaikessa viisaudessaan sijoittanut lämpöpatterin siten, että se osuu istujaa polveen, ja piilottanut wc-paperin todella näppärästi istuimen vieressä olevan alakaapin sivuun noin 10 cm lattiatason yläpuolelle. Varmasti se oli sisustuksellisesti mukavassa paikassa, mutta varsinaisten toimintojen kannalta se oli kiusantekoa. Ehkä tämä nimekäs henkilö pelkäsi, että siihen telineeseen sijoitetaan halpaa harmaata kierrätyspaperia, joka ei soinnu interiöörin muihin väreihin ja jää huonon katkaisukohdan takia repsottamaan ikävästi pilaten tunnelman.

Toisessa mukavuuslaitoksessa paperi oli sijoitettu niin ylös, että kaltaisemme pikkuväki ei siihen ulottunut. Ehkä sen telineen oli seinään kiinnittänyt noin 210 cm mittainen isokuporakonemies, jolla oli vakava selkävika, eikä hän siksi voinut kumartua. Visuaalisesti paperirulla tosin oli hauskalla paikalla eli peilin vieressä suunnilleen normaalimittaisen henkilön leuan korkeudella.

Kolmas kohtaamisemme WC-paperin kanssa ei ollut yhtä dramaattinen kuin edelliset, sillä olimme jo hoksanneet, että tavallisen 90 asteen kädenojennuskulman sijaan uusissa julkisissa tiloissa on käytössä tämä 180 asteen kulma. Osasimme siis valmiiksi pälyillä wc istuimen taakse rullaa etsiessämme. On muuten omalla tavallaan jännittävää kiskoa paperia olkansa yli sen sijaan että rulla olisi traditionaalisesti sijoitettu istuimen sivulle.

Tulimme siihen tulokseen, että asuntomessut ja sisustusohjelmat ovat täysin pilanneet ihmisten kyvyn tehdä järkeviä ja toimivia ratkaisuja. Jostain syystä wc-paperirullan paikka ei enää ole kädenkantaman päässä ja selkeästi näkyvillä, vaan jossain ihan muualla aivan kuin sisustaja olisi liian häveliäs tietämään, mitä sillä paperilla on tarkoitus tehdä.

Olemme aikonaan asioineet eräässä yksityiskodissa niin pienessä eriössä, että sinne piti peruuttaa. Tarpeellinen paperi oli ystävällisesti sijoitettu oveen, joten se oli suunnilleen kiinni nenässä, kun uksen sulki. Tässä tapauksessa ei toilettitilaa sisustanut suunnittelija vaan asukas itse. Toivoisimme, että yleisten vessojen suunnittelijat ottaisivat oppia tästä järkevästä käytännöstä.

Vaatepuolella olemme syksyisen hedelmäisiä. Paitakangas on Nanson trikoota ja se on leikattu siten, että Purjon paidassa on omenoita ja kirsikoita, Pirjolla omenoita ja mansikoita. Omenoita muuten tulee meidän puihimme tänä vuonna noin 12 kpl yhteensä, sillä joko pölyttäjäpörriäisten laiskuus tai kevään kuivuus tuhosi sadon.