Photobucket

Niinhän sitä sanotaan, että mikä ei tapa niin se vahvistaa, mutta joskus ne vahvistusominaisuudet eivät oikein aukea meille. Olemme nimittäin tänään kokeneet nauruhermoja kutkuttavan myötähäpeään suistavan asian, joka ensin ei huvittanut yhtään, mutta nyt jo kikatuttaa aika mainiosti.

Meille soitti periaatteessa aivan pikkujutusta täysin tuntematon henkilö. Asian olisi voinut hoitaa sähköpostilla sata kertaa tehokkaammin, mutta hän nyt päätti rimpauttaa, kun oli hyvää aikaa. Kuuntelimme kohteliaasti jutusteluaan, mutta myös taustahälyä ja pohdimme pienissä mielissämme, että mistä ihmeen paikasta puhelu oikein soitetaan. Jotain tuttua äänimaailmasta oli löydettävissä, mutta emme heti äkänneet, että mitä.

Sitten asia paljastui: puheen taustalla kuului selkeästi ääni, joka syntyy, kun painetaan wc-istuimen vesisäiliön nappia. Tuntematon nainen rupatteli meille suoraa kotinsa pikkulasta! Meillehän ei sinänsä kuulu, mistä sitä soitellaan, mutta itsellämme ei ole vielä tähän asti käynyt mielessä, että hoidanpa kaksi asiaa tuossa potalla istuksiessani. Varsinaisen hädän lisäksi voin rimpautella tuntemattomille ja kysellä muutaman akuutin tiedon. Handsfree paikalleen, wc-paperi kädenkantaman päähän ja soittelemaan! 

Me myönnämme tässä asiassa olevamme hieman pikkusieluisia, mutta jotenkin tuntuu nololta olla samantasoinen asia kuin kakkapökäle. Ymmärrämme, että kun me soitamme ja vastapuoli sattuu olemaan tarpeillaan ja jostain syystä ottanut puhelimensa mukaan eriöön, niin osana puhelinsessiotamme saattaa olla huuhteluveden lorina. Mutta sitä emme oikein ymmärrä, että joku menee varta vasten vessaan soittaakseen meille! Apua ihmiset, onko jollakulla oikeasti niin kiire, ettei voi soittaa vieraille nukeille tai ihmisille vasta käsienpesun jälkeen?

Yritimme ensin ajatella, että soittaja on pienten lasten äiti, jolle on varsinaista ylellisyyttä päästä yksin vessaan. Siitä riemusta totaalisesti hullaantuneena hän päätti jatkaa yksityistä hetkeään ja soittaa kerrankin rauhassa yhden puhelun. Valitettavasti mistään taustalta ei kuulunut "äitiii, tuu pois sieltä" -huutoa tai jotain vastaavaa. Toinen vaihtoehto oli, että soitto meille oli niin salainen, että rimpauttajan piti lavastaa puhelu vessakäynniksi autenttisten äänitehosteiden kera. Kolmas ja todennäköisin vaihtoehto oli se, että soittaja nyt vain piti täysin normaalina sitä, että puhekumppania kiinnosti hänen vatsantoimintansa, joten hän päätti sen enempiä uteluja odottamatta vastata mahdolliseen kyselyyn suoralla toiminnalla.

Pääsimme puhelun loppuun aikuisesti ja arvokkaasti, mutta kuultuamme puhelun päättymisestä kertova klik-äänen nauroimme niin, että ripsivärit olisivat levinneet, jos me sellaista ainetta käyttäisimme. Että piti tämäkin vielä kokemamme!

Kuvassa olemme vintin portailla sinipunaisissa vaatteissa. Pirjo halusi eläinkuvioisen haalarin ja pitkähihaisen puseron, sillä tänään on ihanan viileää ja syksyä ilmassa.  Purjo pääti itsepäisesti jatkaa kesää valiten kirkkaanpunaisen mekon, jossa yläosassa on käytetty palanen unikkokangasta.