Photobucket

Kun luet tätä, me olemme jo kaukana. Ihan merirosvolaivalla emme ole aikeissa purjehtia maailman merille, mutta ehkä melkein. Matka Helsingistä Tukholmaan on alkanut, ja näihin aikoihin olemme hyökänneet tuttujen ja turvallisten nakkien ja ranskalaisten perunoiden kimppuun. Laitoimme tämän tekstin jo aamulla nettiin, ja jos kaikki sujuu hyvin, napsahtaa ajastin päälle noin 20.03 ja saatte tekin tietää, missä olemme.

Olemme matkalla tapaamaan Victoriaa ja vähän sitä Danieliakin. Me olemme kovasti kuningasmielisiä. Tai jos olemme ihan tarkkoja niin olemme kruununprinsessamielisiä. Meistä Suomellakin voisi olla oma prinsessansa ja hänellä tietenkin noin puoli valtakuntaa ja määrättömiä määriä prinsessakakkua. Olemme kovin toiveikkaita, että huomenna aamupalalla sitä olisi tarjolla kapteenin pöydässä, johon aiomme asettautua. Huomaatteko: matkamme on hyvin ruokapainotteinen.

Ainoa konkreettinen synkkä pilvi matkamme taivaalla on ennustettu myrsky. Me olemme erittäin matkapahoinvointialttiita, eikä edes hyttiimme liitetty parveke ja siellä hengiteltävä raitis ilma taida tässä asiassa lohduttaa. Voikohan sinne 11. kerrokseen asti lainehtia merivettä oikein isoista aalloista? Ei ole mukava, jos parvekkeen oven alta tulvii lätäköitä kokolattiamatolle. Ja jos on oikein korkealla, niin eikö se laivan heiluminen tunnu erityisen iljettävästi?

Voimme viedä Victorialle ja Danielille terveisiä, jos haluatte. Sukkia tulevalle vauvalle emme aio viedä, sillä paikallisen lehdistön mukaan keväällä syntyvälle lapselle on jo nyt lähetetty niin paljon neuleita, että niistä riittäisi kokonaiselle päiväkotiryhmälle noin 25 vuodeksi. Sen sijaan meillä on sukat  jalassa, kun matkaamme lahden taakse. Purjolla on pinkki kaksiosainen ulkoiluasu, jossa on kuviollinen trikoovuori. Pirjo halusi pikkukukkaisen vakosamettihaalarin, jossa on roosat resorit. Molemmissa asuissa on hupussa kielletty nyöri eli näillä voi epähuomiossa kuristautua. Yritämme välttää sitä. 

Photobucket