Photobucket

Me siis käväisimme ihan pikapikaa Tukholmassa, ja jätimme osa-aikadementikko-ompelijamme monien varoitusten ja muistutusten kera kotiin. Palattuamme kohtasimme järkytyksen: lukuisien kieltojen, määräysten ja vaatimusten vastaisesti ompelijamme oli jälleen kerran lahkoutunut kaikkien maailman Sulo Vilénien kanssa ja heittäytynyt kulutusjuhlaan ompeluliikkeen konkurssimyynnissä.

Me olemme aikaa sitten ehdottomasti kieltäneet kankaiden ostamisen. Tähän oli pakko ryhtyä, koska ompeluhuone alkoi muistuttaa kadonneiden kangaserien mausoleumia. Joiltakin löytyy viinikellaristaan vuosikertaviinejä, meillä hyllyt alkoivat täyttyä vuosikertakankaista. Nyt niiden oheen on näköjään muuttamassa melkoinen vetoketjuarsenaali ja satoja metrejä koristenauhoja. Arvatkaapa, ketkä joutuvat kärsimään seuraavat viisi vuotta ruudullisilla vinokaitaleilla viimeistellyistä asuista, olipa se sitten muotia tai ei.

Me emme oikein ymmärrä sitä, miten noin niin kuin periaatteessa täyspäinen aikuinen ihminen voi mennä kokonaan sekaisin kuullessaan ompelutarvikkeiden konkurssiloppuunmyynnistä. Luulisi, että omaatuntoa hieman kolkuttelisi, jos joka päivä on kulkenut pienen puodin ohi mitään ostamatta ja sen lopettajaisissa hamstraisi mukaansa melkein mitä tahansa tavaraa muovikassitolkulla. Ainakin meille tulisi hieman vaivautunut olo, jos toisen vuosien sinnittely kauppiaana päättyisi täti-ihmisten päivittelyyn, päättömään ryntäilyyn ja tavaran kahmimiseen, halvalla kun saa.

Ehkä meidän olisi pitänyt paremmin vartioida ompelijaamme. Sulo Vilénille tai ainakin hengelleen me kyllä aiomme hakea lähestymiskieltoa mahdollisimman pian, jotta vastaava ei toistuisi. Tietysti meidän pitäisi olla kiitollisia, että ompeluhuoneeseen ilmestyi kuitenkin kohtalaisen siedettävää tavaraa. Olisihan sieltä loppuunmyynnistä voinut tarttua mukaan vaikka neonvihreää paljettinauhaa tai sinapinkeltaisia leveää kuminauhaa. Tosin, koska ne eivät päätyneet meille, niin joku toinen ne osti. Syvä osanottomme!

Me yritimme soinnuttaa vaatteet näihin kuvausta varten esille otettuihin ostoksiin, jotka löysimme vaatekomeron nurkkaan piilotettuina parista muovikassista. Pirjo otti kukkapaidan ja Purjo löysi ruutuja. Näissä on takana tarrakiinnitys, vaikka varmaan kohta siirrytään vetoketjuihin: pitäähän halvalla hankittu saalis johonkin käyttää.