Photobucket

Asumme ovat muuten samanlaiset, mutta Pirjon puserossa on Nalle Puh ja Purjolla Muumipappa. Kangas on taattua ja laadukasta Marimekon raitatrikoota, housukangas on Nanson valikoimista. Molempia on ompelijamme ostanut jäännöspaloina vuonna kirves ja nakkikastike, mutta yhä edelleen ne ovat syksyisen ajankohtaisia sävyiltään.

Sillä syksy on virallisesti avattu, onhan jo syyskuu. Sen huomaa ainakin liikenteessä, jossa työmatkaruuhka-aikaan saa taas menettää hermonsa moneen kertaan. Tänään tuohduimme tulisesti bussipysäkkien takia. Tai jos olemme hieman tarkempia niin siksi, että niitä väärinkäytetään.

Bussi- eli linja-autopysäkki on tuo puolipallon muotoinen ulkonema tien oikeassa reunassa. Se merkitään sinisellä kyltillä, jossa on linja-auton kuva. Joskus kyltti on keltainen, mutta ei nyt mennä mihinkään yksityiskohtiin, koska pysäkin merkitseminen ei nyt ole olennaisinta. Joskus pysäkille on matkustajien odotusmukavuuden takia rakennettu katos. Sen seiniin on mukava piirrellä.

Matkustajien on tarkoitus odotella pysäkin reuna-alueella ja heiluttaa kättään vimmatusti siinä vaiheessa, kun he haluavat linja-auton pysähtyvän. Tähän asti kaikki yleensä menee hyvin. Mutta mitä tekee bussinkuljettaja? Sen sijaan, että hän ujuttaisi sen ison autonsa juuri sitä varten suunnitellulle ja rakennetulle paikalle, pysähtyykin hän keskelle ajoväylää aivan kuin bussipysäkki olisi tarkoitettu vain matkustajille! Vilkkua oikealle on turha käyttää, sillä kuljettajalla ei ole mitään aietta siirtyä tien oikeaan reunaan.

Arvatkaapa kahdesti, onko jännittävää ajaa kylätietä linja-auton perässä: ikinä ei voi tietää, milloin jarruvalot välkähtävät punaiselle ja auto pysähtyy siihen tientukkeeksi, oikein somasti pysäkin viereen. Oikea vastaus on, että se on suorastaan huisinhauskaa ja hiuksianostattavan jännittävää, todellinen joka-aamuinen jännitysnäytelmä. Ohi ei uskalla lähteä, koska bussi peittää näkyvyyden vastaantulevien kaistalle, joten ei auta kuin jäädä odottelemaan matkan jatkumista.

Olemme yrittäneet selailla tieliikennelakia nähdäksemme, onko siihen tehty tällä hallituskaudella bussipysäkkien käyttöön liittyvä uudistus. Ehkä valtiovalta on nähnyt hyväksi säästää pysäkkien pintamateriaalia liialta kulutukselta, ja siksi peräti kieltänyt autolla ajamisen näille teiden ulkonemille. Jossain on takuuvarmasti oikein pienellä präntillä laadittu teksti, jonka mukaan pysäkillä saa käyskennellä ainoastaan polkupyörällä ja jalkaisin, sillä muutenhan bussinkuljettaja sitä pysäkkiä käyttäisi ja huomioisi muun liikenteen päästäen sen matkaamaan vapaille kaistoille.

Ja jos joskus sattuu niin kummallisesti, että kuljettaja päättää epähuomiossa autonsa pysäkille ajaa, niin sieltä muun liikenteen sekaan solahtaminen onkin asia erikseen. Bussinkuljettajilla tuntuu olevan vankka usko siihen, että he voivat laittaa vilkun vasemmalle, kääntää rattia ja painaa kaasua piittaamatta muista tiellä matkaavista. Oletusarvoisesti siis muu liikenne väistää, vaikka alueella olisi nopeusrajoituksena 80 km/h. Eipä ole kerran tai kaksi kun olemme joutuneet hätäjarruttamaan säilyttääksemme henkemme joukkoliikenteen mellastellessa. Iso koko ei autoissakaan tarkoita sitä, että aina saa olla ensimmäisenä.