Photobucket

Unelmat ovat tärkeitä. Vielä tärkeämpää on pitää niistä kiinni ja pysähtyä ihailemaan itseään, jos vaikka epähuomiossa tulee muutaman toteuttaneeksi.

Valitettavasti tuo äsken esitetty ajatus ei ole meidän vaan Iivan, joka (lyhyesti omin sanoin referoiden) ensin keksi unelman ja sitten toimi niin, että se toteutui ja lopulta äkkäsi kesken ihan tavallisen päivän, että tekee juuri sitä, mistä haaveili. Niin sitä pitää! Turhan usein sitä huuhailee ja haikailee, mutta ei tee elettäkään siihen suuntaan, että unelma toteutuisi. Sitä kun on helpompaa ajatella, että "joskus" sen sijaan, että miettisi, mitä tehdä nyt, että se "joskus" olisi aika pian.

Me olemme siitä kadehdittavassa asemassa, että elämme unelmaamme ihan joka päivä. Me emme ihmeemmin arjesta välitä, joten olemme ulkoistaneet sen muille (esimerkiksi lukijoillemme). Siksi voimme tällaisena tavallisena päivänä pukeutua hempeänihanaan kimalletylliin ja kunnioittaa näin suuresti ihailemaamme kruununprinsessa Victoriaa, joka on käväissyt Turussa syömässä mustikoita. Ne oli poimittu hänelle valmiiksi. Luulemme, että Victoriallakaan ei ole arkea kovin paljoa, sillä niin ilahtuneelta hän on kaikissa kuvissa näyttänyt. Miten sitä voikaan aikuinen ihminen olla uudestaan ja uudestaan yhtä yllättynyt saadessaan kukkia tai tervetuliaislaulun ihan niin kuin hän ei tietäisi, että ne ovat olennainen osa nykyaikaista hoviohjelmaa.

Me emme henkilökohtaisesti ennättäneet paikalle. Tosin emme ole koskaan unelmoineet siitä, että kohtaisimme kuninkaallisia Turun linnassa, joten jätimme sen tilaisuuden kokonaan niille, joille tapahtuma oli toiveiden täyttymys. Jostain syystä kaikilla tuntuu olevan hirmuinen hinku antaa kruununprinsessaparille erilaisia oikein tarpeettomia lahjoja aivan kuin osoitukseksi siitä, että mielikuvitus on laukannut oikein antaumuksella. Esimerkiksi Turun kaupunki halusi antaa Victorialle hyljepatsaan. Me melkein luulemme, että sellaisesta ei edes melkein kaiken mahdollisen lahjakrääsän nähnyt prinsessa ole osannut ikinä haaveilla. Joudumme siis kysymään, kenen unelmaa siinä lahjassa toteutettiin? Toivottavasti kukaan Turun kaupungissa ei oleta, että kyseinen ei-nyt-niin-kovin-soma patsas päätyy näkösälle jonnekin Ruotsin kuninkaallisten kesämajan pihaan koristeeksi. Meidän mielestämme se tosin olisi varsin omiaan pelottelemaan lokkeja, mutta luultavasti naapurimaan luonnonsuojeluväki ei anna lupaa moisen pystyttämiseen pihamaalle.

Ai niin, on meillä toinenkin syy näihin unelmamekkoihin. Tänään on taas jollain unohtumaton juhlapäivä. Onnea.